Mayreau ja Tobaco Cays 12:38.176N 61:21.561W

Leeway Turku
Jukka & Anne Laiterä
Sat 14 Mar 2015 20:49
Bequian Rameau Baystä nostimme ankkurin aamulla 10.3.2015. Tuuli oli jälleen kerran varsin navakkaa ja pelkällä jennyllä lasketeltiin lyhyt 6 mpk:n matka Mayreaun Salt Whistle Bayhin 12°38’85N, 61°23'45W. Lahti oli täynnä veneitä. Lähes kaikki niistä olivat kiinnittyneinä poijuun, joita ei ollut enää ainuttakaan vapaana. Onnistuimme kuitenkin löytämään ankkuripaikan alueen eteläreunalta erään katamaraanin takaa. Kuokka pudotettiin kahden metrin päähän katin peräpeilistä sen ranskalaisen miehistön seuratessa peräaitiostaan operaatiotamme.  Anne oli puikoissa ja Jukka ankkurivinssillä. Hyvin meni. Vettä paikalla oli kaikuluotaimen mukaan vain 3,6 metriä, mutta ankkurikettinkiä laskimme ulos silti noin 18 m. Kolmen veneenmitan päässä takanamme murtuivat aallot rannan riuttaan ja ajatus ankkurin luistamisesta hirvitti. Niinpä Jukka sukelsi tarkistamaan, että koukku oli kunnolla kaivautunut pohjan hiekkaan. Olihan se ja ketjukin lähti ankkurilta pohjaa viistäen. Veden syvyys luodattiin vielä käsin. Osoittautui, että vettä olikin keulan alla n. 4,5 metriä. Kaiku näemmä näyttää 90 cm liian vähän. Kalibroinnissa ei ole siis huomioita anturin todellista syväyttä veneessä. Tämän suuntainen virhe ei muuten juuri haittaa, mutta on kyllä syytä huomioida ankkurikettinkiä ulos laskettaessa. Arvioimme ketjun riittävän ja lahteen kiertävässä mainingissa sitten keikuttiin kaksi yötä. Ensimmäisen yön unet olivat tosin hiukan katkonaiset johtuen sekä veneen rullaamisesta että kipparin pienestä hermoilusta ankkurin pitämisestä. 

Mayreau on pieni saari, jonka keskellä, ylhäällä kukkulan kahta puolta on pieni kylä. Saaren itärannalla on Salt Whistle Bayn lisäksi pari muutakin hyvää ankkurilahtea ja koiliskulmaa reunustaa leijasurffaajien suosima, pitkä riutan suojaama hiekkaranta. Tasaisen navakan koilispasaatin ansiosta olosuhteen surffileijailuun ovat erinomaiset. Vauhtia näytti riittävän ja hypyt käännöksissä olivat melkoisia. Taisi yksi hemmo hypätä lautoineen tuulen puolen rantaa ja Salt Whistle Baytä erottavan kapeahkon maakannaksen ylikin. Kyläänkin kävimme tutustumassa. Jostakin kumman syystä Jukalla mieleen tuli Kökar, vaikka paikoilla ei ulkoisesti ollut kovinkaan paljon yhteistä. Ehkäpä kävelyretki kylille, tietynlainen maalaistunnelma sekä hiljaisen puoleinen raitti loivat tämän mielleyhtymän. Kylän keskellä, mäen laella nökötti kirkko, hautuumaa itärinteellä. Raitti oli betonivaluna rinteeseen tehty tie, jonka kahta puolta ryhmittyivät talot epämääräiseen järjestykseen. Erilaisia baareja ja ”ravintoloita” oli kylätien varelle ripoteltuna noin 20 metrin välein - osa niistä aika luovasti värjättyjä ja koristeltuja. Rannalla yhytimme jo St. Lucian Marigot Baystä tutut Heiken ja Reinerin Flensburgista. He ovat vuokraveneellä kolmen kuukauden Karibiakierroksella. Iltaa istuttiin veneessämme erilaisia elämän sattumuksia ihmetellen. Seuraavana aamuna heidän matkansa jatkui kohti Union Islandia.

Me puolestamme nostimme ankkurin, joka oli todella hyvin junttautunut hiekkaan, torstaina 12.3. ja suuntasimme moottorilla piikkivastaiseen kohti Tobaco Cays:ia. Matkaa Suolavihellyslahdelta on vain reilut kaksi mailia. Tobaco Cays on ryhmä pieniä saaria, joita mahtavat riutat suojaavat. Niinpä vaikka tuuli puhaltaa kovastikin, aallokkoa ei ole roikkuminen paikalle tukevasti ankkuroiduissa poijuissa on melko mukavaa. Alue on kansallispuistoa ja luonnosuojelualuetta. Täällä olemme nyt sekä pitäneet sadetta että paistatelleet päivää, mutta tietenkin myös snorklailleet ja seurailleet kilpikonnien, rauskujen ja muiden vedenalaisten elävien toimia. Lisäksi meitä ovat viihdyttänyt rastasta muistuttava lintupariskunta, joka päivittäin vierailee sitloodassamme. Saattaa kyllä olla, että Annen leipomien sadepäiväpullien muruilla on ollut asiassa merkityksensä. 

Tobaco Cays on hieno, Karibian klassikko, jossa täällä purjehtivan on ”pakko” poiketa. Tämä näkyy tietysti myös veneiden määrässä, joita kyllä riittää jokaiseen vapaana olevaan poijuun ja sen lisäksi muutama ankkuriinkin. Yksi saarista, Petit Tabac, on muuten Pirates of Caribian -elokuvan filmausaluetta. Leikimmekin ajatuksella, että söimme grillattua hummeria ehkä saman hiekkarannan samassa pöydässä kuin Johnny Depp aikoinaan. Kalaruuassa on muutenkin pysytty hyvin. Paitsi rannan grillijuhlissa kalaa on päivittäin voinut ostaa paikallisten ”jeamanien” veneistä. Ongelmana on ollut lähinnä se, että niin pientä eväkästä ei ole ollut myynnissä, että kahden hengen annokset pysyisivät kohtuullisen kohkoisina. Pienikin tonnikala on nimittäin aika iso!

Jukka