34:40.80N 007:10.14W
Leeway Turku
Jukka & Anne Laiterä
Mon 22 Sep 2014 12:13
Eilen sunnuntaina 21.9.2014 n. klo 11:00 irroitimme köydet La Lineasta. Suunta on nyt kohti Kanariaa. Lähtö hieman myöhastyi ajatellusta, koska satamamaksuihin liittyvien verojen ja vastaavien paperien kanssa sätättiin lähes tunti. Espanjalainen byrokratia tässä asiassa käy välistä hermoille. Veroja on monenlaisia ja se miten niitä peritään vaihtelee marinasta toiseen. Kaikki paperit ja kuitit on näköjään syytä olla mukana myös maksuvaiheessa.
Tuuli on ollut edelleen vastainen ja alkumatkaa ajatettiinkin koneella. Gibraltarin salmessa on melko voimakas virta lännestä itään. Atlantin sanotaan olevan metrin korkeammalla kuin Välimeri. Seilasimme siis ylämäkeen ja meille vastavirtaa oli pahimmillaan 2,5 solmua. Heikon puoleinen vastatuuli ei olisi juurikaan vienyt meitä eteenpäin ja purjeilla yö olisi luultavasti mennyt salmessa ja sen lähivesillä kryssien. Luoviminen ei pahemmin kiinnostanut siitäkään syystä, että salmessa on varsin kova laivaliikenne ja öiseen aikaan sen seassa kurvailu oisi ehkä suotta stressannut. Purjeet nostettiin illalla kuuden kieppeissä, kun laivakaistat oli melkein yiltetty, vastavirta pudonnut alle solmuun ja kurssi kääntymässä etelälounaaseen.
Yö menikin sitten kryssiessä tuulessa, joka vaihteli kolmesta ja puolesta seitsemään ja puoleen metriin sekunnissa. Pimeää oli ja pujottelultakaan ei vältytty, koska Marokon luoteiskulmassa oli näköjään troolarien armada harrastamassa yöpyyntiä. Näistä kalapaateista onkin sitten todella vaikea päätellä, minne ne ovat liikeellä. Kirkkaita valoja on kuin pienessä kylässä ja tutkallakin suuntavektori heittelee usein sinne sun tänne. Päätimme pysyä sen verran etäällä, että vaaraa kryssiä suoraan trooliin ei ole. Muutama venda oli pakko heittää näiden kalakavereiden vuoksi. Se ei tällä kertaa ollutkaan ihan ruutiinimanööveri, koska nyt on kutteripurje puussa, rullalla tosin, ja genua täytyy käännöksessä pujottaa kutterin etupuolitse - pimeässä. Kippari ajoi sydänyön pääasiassa yksin ja hikistä oli, kun operatsioonit piti tehdä lihasvoimin. Sähkövinssejä ei oikein uskalla käyttää varsinkin, jos jumittumisen vaara on suuri. Käsipelillä on tunto mukana.
Kryssimään joudutaan edelleen, kurssi on nyt 195º. Jos tuuli ei käänny sopivasti, jossain vaihessa täytyy heitää ainakin yksi tikki. Jos entiseen malllin mennään, niitä tulee vielä monta.