Santa Lucia III 13:57.97N 61:01.47W

Leeway Turku
Jukka & Anne Laiterä
Fri 20 Feb 2015 01:01
Maanantaina 16.2. irroitimme köydet  Rodney Bayn satamasta ja lähdimme hyvässä myötäisessä purjehtimaan kohti etelää. Ylhäällä oli Rodney Bayssa paikattu genoa. Hyvin tuntui toimivan. Alkuperäinen ajatuksemme oli siirtyä vain muutama maili Marigot Bay:n laguuniin, mutta tuulen viedessä varsin mukavasti päätimmekin jatkaa saaren eteläpäähän lähelle kahta korkeaa ”Pitonia”. Nämä yli 700 metriin kohovat huiput ovat vulkaanisessa toiminnassa aikoinaan muodostuineita laavakartioita - vaikuttavan näköisiä ja oloisia sademetsän peittämiä vuoria molemmat. Suuntasimme näiden juurella olevaan lahteen. Alue on luonnonpuisto ja Unescon maailmanperintökohde. Puiston organisaatio on ankkuroinut paikalle poijuja joihin vierailevat veneet voivat kiinnittyä. 

Ensimmäinen yö vietettiin Anse de Pitons:ssa ja kaksi seuraavaa Malgretout-nimisessä lahdessa. Veneilyturismin ylläpitämänä liikkuu alueella vaihtelevan kokoisilla ja kuntoisilla vesikulkupeleillä epälukuinen joukko erilaisia kala- ja hedelmäkaupustelijoita sekä palveluntarjoajia, osa selvästikin jotakin muutakin kuin pelkkää olutta nauttineina. Näistä ehkä ärsyttävimmästä päästä ovat ”poijumanagerit” jotka veneillään, joskus jopa surffilaudoilla, tulevat purjehtijaa vastaan ja lähes väkisin opastavat vapaalle poijulle. Poijut kyllä löytyisivät ihan itsekin, mutta mainitut dealerit näkevät tässä mahdollisuutensa opastuspalkkioon sekä ennen kaikkea tilaisuuden välittää retkiä Pitoneille sekä läheisen Soufrièren kaupungin nähtävyyksiin.  Näitä ”yksityisyrittäjiä" oli kimpussamme kerralla kolmekin yhtä aikaa ja markkinointi oli varsin agressiivista. Tyrkyttämiseen kypsyneinä sovimme lopulta patikointiretkestä Gros Pitonille paikallisten Marine Rangersien kanssa, jotka saapuivatkin tiistaina aamulla puoli kahdeksalta paikalle oppaan kera. Pitoneille kun ei saa omin neuvoin kiivetä, opas pitää olla. Tässä tapauksessa hän tosin osoittautui toisen rangerin pojaksi, mutta kertoi kyllä kiivenneenstä nelisenkymmentä kertaa molemille vuorille. Rennon hemmon liikehdinnän ketterryydestä päättelimme tämän pitävän mitä todennäköisimmin paikkansa. Esikävelijän roolia lukuunottamatta oppaasta ei tosin ollut juurikaan hyötyä. Polkua olisi kyennyt sokea Reettakin seuraamaan. Jotos oli melko rankka ja vettä satoi varmaankin enemmät puolet ajasta, kuten sademetsässä kuuluukin. Ilma oli kuitenkin lämmin, näköalat vaikuttavat ja metsä hieno. Nousua kertyi lähes kahdeksansataa metriä ja matkaa yhteensä kymmenisen kilometriä.

Keskiviikkona tustuimme sitten Soufrièren kaupungin lähistöllä oleviin kuumiin rikkipitoisiiin lähteisiin sekä vesiputoukseen, josta virtasi tuliperäisen maan lämmittämä vesi. Koko kaupunki on kuulemma uinuvan tulivuoren kraaterissa. Vesiputouksia löytyy aluueelta useita kappaleita. Meille jäi tunne, että meille kyydin myynyt taksikuski valikoi vesiputouskohteen ei niinkään sen näyttävyyden, vaan pikemminkin sukulaisuussuhteidensa perusteella. Paikalla meitä nimittäin opasti kuskin serkku. Kaupunki oli aika rähjäinen ja sen asujaimisto selvästikin varsin köyhää. Ei ihme, että turisteille markkinoinnissa sorrutaan vähän liiankin painostavaan tyyliin.

Torstaina ajelimme sitten koneella noin kymmenen mailia vastatuuleen Marigotin satamalaguuniin. Paikka on mangrovemetsikön ympäröivä varsin suojaisa lahti, joka tunnetaan myös hurrikaanikolona (hurricane hole) - siis paikkana, jonne jotkut veneilijät kiinnittävät veneensä hurrikaanikaudeksi. Hieno paratiisimainen paikka, jonka rannoilta löytyy paitsi sademetsää myös hienohiekkainen uimaranta sekä lukuisia ravintoloita ja baareja. Kiinnityimme poijuun. Satamamaksuun kuuluu oikeus käyttää paikallisen, aika korkeatasoisen, hotellin palveluita, mm. kuntosalia, saunoja, uima-altaita, auringonottoterasseja. Palvelukin oli loistavaa ja ystävällistä.

Huomenna täältä otetaan kurssi kohti Martiniqueta, josta Samuli ja Juulia jatkavat lentäen eteenpäin kohti Dominikaanista tasavaltaa. Jukka ja Anne kääntävät kurssin todennäköisesti takaisin kohti etelää tutustuttuaan ensin Martiniqueen.

Muista katsoa myös Samulin ja Juulian blogi  tuulivie.blogspot.com

Jukka