Vielä muutama muisto matkan Madeira-Cascais varrelta 11.-15.5.10

Kertaan tässä vielä muutaman muistikuvan hienon 4 vuorokauden legin varrelta, kun matkan aikana blogin kirjoittaminen jäi reippaan kelin ja teknisten vaikeuksien takia vähäiseksi:  Tunnelmat vaihtelivat aurinkoisesta vauhdin hurmasta ja isojen aaltojen tai delfiiniparven aikaansaamista riemunkiljahduksista adrenaliinipiikkeihin, joita aiheuttivat vuoroin salamien kirkkaasti valaisema sysimusta taivas tai outo tutkassa näkymätön lähestyvä vilkkuvalo, vuoroin kölissä roikkuva kalaverkko/rysä tai – onneksi aiheeton - pelko kaasuvuodosta. Hyvin erilaisia hetkiä mahtuu 550 NM matkaan, vaikka keli pysyikin melko vakiona 8-17 m/s NW. Ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi kelluessaan pimeillä aalloilla keskellä ei-mitään, kun matkaa lähimpään rantaan on minimissään 250 NM joka suuntaan, ja väsymys usean yön ja päivän reippaan vastatuulen ajosta alkaa painaa. Ja juuri siksihän tänne on tultu: kokemaan jotakin ainutlaatuista, tuntemaan luonnon voima ja nöyrtymään, mutta ei taipumaan sen edessä. Meillä ei ollut todellisia vaaratilanteita, mutta tieto niiden mahdollisuudesta piti nöyränä. Toisaalta hienot huippuhetket yksin ruorissa – niin päivän auringonpaisteessa 2-3 metristen aaltojen lyödessä yli keulakannen kuin yöllä tähtitaivaan alla mustan veden kohistessa keulassa ja valkoisen vaahdon heikosti heijastuessa kyljessä - antoivat unohtumattomia purjehduselämyksiä, joita ei voi koskaan saada pienemmillä vesillä. Avomeren rannattomuus antaa uskomatonta avaruuden tunnetta. Aallot täällä ovat aivan erilaisia kuin Itämerellä, ja vesi uskomattoman sinistä, jopa musteen väristä. Meillä oli tuuria, kun saimme reippaita tuulia: kovempi tuuli ei olisi ollut enää kivaa, mutta heikot tuulet olisivat kyllästyttäneet nopeasti. Ja sääennusteeseen pohjautuva taktiikkammekin puri: hieman ”liikaa” pohjoiseen kaartaen onnistuimme seilaamaan yhdellä halssilla koko matkan. Vain surffaus myötätuuleen jäi kokematta. Vain purjehdus on elämässä tärkeää! Kiitos, Namihani ja Orvo!

Terveisin,

Rannalla 19.5. ruikuttaen,Riitta