Cascais
Namihani
Orvo Siimestö
Mon 17 May 2010 19:45
Cascais maanantaina 17.5.2010
Laivaväylän ylitys sujui hienosti, ei ollut ruuhkaa, suurin osa laivoista meni kaukaa ohitsemme. Keli oli edelleen reipas, NW 10-15 m/s, halssi sama kuin koko matkan. Emme siis vaihtaneet halssia kertaakaan, niinpä kävelemme nyt toispuoleisesti, toinen jalka on kasvanut pituutta :) Yöllä näkyi välillä tähtiä, välillä eriasteisen tummia pilviä tuulenpuuskineen. Päivällä aurinkoa, puolipilvistä, isoja, ajettavia aaltoja. Loppumatka sujui siis hienosti. Hulppeaa menoa loppuun saakka.
Tulimme Cascaisin satamaan lauantaina klo 11, lähes minuutilleen tasan 4 vrk Funchalista lähdön jälkeen. Olipa merimieskävelyä laiturilla! Vielä seuraavanakin päivänä tuntui olo maalla hontelolta. Cascais on ”Lissabonin Westend”, upea kylä kauniine kujineen, Azuleja-koristeltuine taloineen, ravintoloineen ja pursiseuroineen. Satamassa on arviolta 700 venettä, à 30-100 jalkaa, muutama euro siis kelluu täällä.
Purjehdus Atlantin aalloilla on ollut kerta kaikkiaan hieno kokemus. Jännitysmomentteja on ollut ukkospilvistä kalaverkkojen perässä vetämiseen, mutta Namihani on varmasti ja kauniisti puskenut läpi aaltojen ja kuljettanut meitä turvallisesti 530 NM yhdellä halssilla hienolla vauhdilla. Kerrassaan hieno vene! Suurkiitos Orvo-kipparille, että pääsimme mukaan! Kippari on säilyttänyt rauhallisuutensa koko matkan ajan, vaikka aihetta ärhennellä miehistölle olisi kyllä ollut tarjolla. Aivan uskomattoman hieno kippari! Olisimme mielellämme mukana pidempäänkin; parin päivän satamassa olon jälkeen tekee jo mieli merelle. Mutta velvollisuudet kotona kutsuvat ja uusi miehistö on jo matkalla tänne. Kiitos Namihani, ja kiitos Orvo!
t. Riitta
Edellisen kirjoituksen tunnelmiin yhtyen, matka on ollut unohtumaton kokemus!! Lissabonin kentällä meinasi jo epätoivo iskeä, kun koneen lähdöstä ei ollut tietoa – kutistuisiko upea avomeripurjehdus viikon kaupunkilomaksi Lissabonissa?! Onneksi näin ei käynyt, ja matka Madeiralta kohti Portugalin rannikkoa toteutui suunnitellusti. Parempia purjehduskelejä ei oikeastaan olisi voinut toivoa, aurinkoa ja reippaasti tuulta, joten matka eteni hyvää vauhtia koko ajan. Delfiinejäkin nähtiin useampaan otteeseen, ja nopeista liikkeistään huolimatta yhden onnistuin jopa tallentamaan kameran muistikortille! Ahkerasta havainnoinnista huolimatta valaita ei reitillemme osunut – täytyy varmaankin tulla uudelleen Atlantin vesille niitä bongailemaan ;) Neljän päivän purjehdukseen mahtuu uskomattoman erilaisia hetkiä, yöllisestä täydellisestä pimeydestä aurinkoiseen aalloilla lasketteluun, maukkaiden kokkausten ahmimista unohtamatta (jotka kallistuskulmasta huolimatta pysyivät kiltisti lautasten sisällä :). Vaikka Cascaisissa ja täältä parilla Lissaboniin suuntautuneella retkellä on jälleen totuteltu kaupunkielämään ja pahin keinunta onkin jo mennyt ohi, tuntuu normaalirytmiin palaaminen oudolta. Upeaa, että pääsimme kokemaan tämän matkan – suuri kiitos kipparille!
t. Saara
Riitan ja Saaran tunnelmiin on helppo yhtyä. Matka on sujunut nopeammin ja helpomminkin kuin kirjoista olisi voinut odottaa. Mukavaahan se ei kaikin ajoin ole, mutta turvallisesti on tultu. Logiin kertyi Madeiralta Lissaboniin 550 nm, joten kovin pitkää lenkkiä pohjoiseen emme sittenkään tehneet, kun linnuntietä matkaa olisi ollut 530 nm. Se on matka, jonka lentokone tekee reilussa tunnissa ja meiltä meni neljä vuorokautta. Näinä aikoina on kyllä tullut monta kertaa mieleen, että venettä eivät Islannin savut pidättele. Joskus pääsee kuitenkin kotiin!
Riitta ja Saara ovat olleet aivan erinomaisia gasteja. Edes purnausta ei ole kuulunut kertaakaan, mikä gastiliiton päättäville elimille tiedoksi saatettakoon. Todellisia ammattilaisia molemmat! Se, että Riitta on kolmevarttisten Suomen mestari ja purjehtinut kauan omalla veneellään näkyy kaikessa. Saaran taito ajaa pimeällä pahassakin kelissä oli vakuuttava ja ehkä kuunari Helenalla tehty Atlantin ylitys antoi myös paitsi kokemusta myös itseluottamusta. Suurkiitos teille molemmille mukanaolosta.
Orvo