Ei meitä sitten kukaan tullut tullaamaan sisään myöhemminkään. Satamakapteeni selitti (siis ranskaksi, jota en ymmärrä), että ei ole tarvis. Ilmeisesti olemme EU:n ja Schengen alueen kansalaisina ikään kuin kotimaan asukkaita ja riittää, että satamakapteeni on todennut paperimme asiallisiksi. Käytännöllistä.

Tämä on vähän isompi saari kuin Mauritius, mutta väkiluku on jonkin verran pienempi, runsas 800.000. Työttömyys on 30% huiteilla. Pääelinkeinoja ovat maatalous ja turismi ja tärkein kauppakumppani on tietysti emämaa. On täällä joskus ollut joitain itsenäisyyttä ajavia liikkeitäkin, mutta pääosa väestöstä on säilyttänyt selväjärkisyytensä ja halunnut olla ranskalaisia.

Olemme viettäneet aikaamme tutustumalla lähiympäristöön. Toisin kuin Mauritius, tämä maa on enemmän mustien ja valkoisten asuttamaa ja aasialaisperäinen väestö on sivuroolissa. Toisin kuin siellä, emme ole havainneet köyhiä neekereitä. He näyttävät sangen hyvinvoivilta ja ajelevat hienoilla autoilla. Eläköön Ranska ja EU!

Muiden kielten kuin ranskan taito on täällä lähes tuntematonta. Kaupungin turisti-infossa kukaan ei puhu englantia ja englanninkielistä materiaalia ei ole saatavilla. Muissa maissa saamme tehtyä itsemme yleensä ymmärretyksi, vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään. Mutta ranskalaisilla järki jäätyy, kun pitäisi olla luova kommunikoinnissa. Sen sijaan he ovat erittäin luovia, jos pitää löytää parkkipaikka. Olen usein miettinyt, joudummekohan samaan taivaaseen ranskalaisten kanssa.

Kaupunki on täynnä houkuttelevia ravintoloita ja leipomoita. Eikä hintataso ole ollenkaan niin korkea, mitä meitä oli peloteltu. Täällähän on halpaa Suomeen verrattuna. Vaikka ei olisikaan kiinnostunut ostoksista, niin on ihan kiva katsella putiikkeja. Mauritiuksella on joko tarjolla halpaa aasialaista massatuotetta tai kalliita kansainvälisiä merkkituotteita. Omakin tuotanto on mielikuvituksetonta kopiointia. Vaikka aasialaiset ovat älykkäitä ja ahkeria, niin muodin luominen ei heiltä onnistu. Jos ajattelee muutenkin kehitystä Aasian maissa vaikka viimeisen sadan vuoden kuluessa, niin se on ollut vain Länsimaiden apinointia. Täällä sitä vastoin löytyy omaperäistä tyyliä, ja paljon enemmän kuin Suomessa

Jos lyhyen tutustumisen jälkeen pitäisi suositella jollekin lomapaikaksi Mauritiusta tai Reunionia, niin päätyisin jälkimmäiseen lisäsuosituksena ranskan pikakurssi. Jos joku lukee tätä blogia sillä silmällä, mitä maailmaa purjeveneellä matkaavan olisi otettava huomioon, niin kielitaidon osalta suositukseni on, että englannin taito on välttämätön, ranskan taito erittäin suositeltava ja myös espanjan taito, jos aikoo viettää paljon aikaa latinalaisessa Amerikassa. Tämä riittää yleiskielitaidon osalta. Tietysti, jos aikoo enemmän keskittyä johonkin tiettyyn maahan, niin sen kieli sitten erityiskielitaitona lisäksi. Englannin kielen taito useimmilla jo on. Jos matkaan on lähdössä kahdelleen, niin yksi idea voisi olla, että toinen opettelee ranskan ja toinen espanjan. Iso homma, mutta auttavastakin kielitaidosta on paljon hyötyä. Meille ranskan kielen taitamattomuus on iso miinus. Ja monet elämäntapaveneilijöistä ovat ranskalaisia. Myös heidän kanssaan olisi kiva voida kommunikoida paremmin, vaikka monet heistä puhuvat ainakin jonkin verran englantia.