Eilen tuli lahdelle toinenkin purjevene, First 40,7, ja jäi vähän ulommaksi ankkuriin. Sitten niitä alkoi ilmaantua lisää, ja kaikki brasilialaisia. Olemmekin jo vähän tässä miettineet, missä kaikki brasilialaiset purjehtijat ovat.

Lähdin kyselemään syytä tähän äkilliseen purjehdusinnostukseen. Onneksi brasilialaiset purjehtijat eroavat muusta väestöstä (tai bahialaisista) siinä, että yleensä ainakin joku miehistön jäsenistä puhuu englantia (yleinen mielipide etelästä tulleiden välillä näyttää olevan, että heille bahialainen elämänmeno on yhtä vierasta kuin meillekin). Sain kuulla, että Brasilian purjehdusliitto järjestää joka toinen vuosi eskaaderipurjehduksen Riosta Fernando de Noronhan saarille.

Tällä kertaa mukana on noin 60 venettä. Osa niistä tuli tänne Ilhéuksen satamalahdelle, koska kaikki eivät mahdu Santo Andrén ankkuripaikalle (ja joillakin on ehkä myös liikaa syväystä sinne). Tämä kohde on 80-90 mailia etelään ja kiinnostaisi myös meitä, mutta on taas vaikeasti lähestyttävissä. Kyselin heiltä, että miten fliitti suoriutuu siitä ja vastaus oli, että he ovat järjestäneet paikallisen veneen opastamaan heidät turvallisesti sisään.

Ihan kiva kun on vähän purjehtijaporukkaa ympärillä ja se parantaa myös turvallisuustilannetta. Purjehdusoppaiden mukaan kaikki on syytä pitää täällä huolellisesti lukittuna etenkin öiseen aikaan, koska lukuisia veneisiin kohdistuneita varkaustapauksia on raportoitu tässä ankkurilahdessa.

Nyt kun toivottavasti päävirrat ovat kunnossa, niin seuraavaksi ajattelin lähteä selvittelemään syytä jääkaapin outoon toimintaan. Jääkaappi on jo kolmisen viikkoa toiminut siten, että kompressori menee päälle seitsemäksi sekunniksi, sitten jääkaappi toimii 70 sekuntia ja taas kompressori käynnistyy hetkeksi uudestaan. Ihmeellisintä tässä on ollut se, että jääkaappi kuitenkin pysyy tälläkin tavalla kylmänä.

Mutta on se erinomainen juttu, että joku meitä viisaampi on tutkinut näitä asioita ja vielä avuliaasti jakaa tietoa edelleen. Sain nimittäin bavaristi Jorma Salmelta seuraavan viestin:

Nyt kun sait jo hyvän neuvon päävirtakatkaisimen ohittamiseksi, voit kokeilla saisitko kytkimen hapettumat liotettua. Kytkimeen voi suihkuttaa reilusti esim. WD-40:ä kaikkien kytkimen etupaneelin reikien ja akselin kaulan läpi. Remplaat sitten kytkintä edestakaisin, ja annat muhia päivän aina välillä remplaten. Tämä puri Draconis II:n (B Cruiser -05) päävirtakytkimen ongelmiin, eikä kytkintä ole tarvinnut vaihtaa (ainakaan vielä, vaikka vene on ollut Karibialla pari kautta sen jälkeen..). Tein saman operaation silloin myös starttikytkimelle, eli sinunkin kannattaa varmuuden vuoksi käsitellä kummatkin kytkimet.

Hupipuolella ongelmat näkyvät ensimmäisenä kylmäboksissa. Kun kompressori käynnistyy, se haukkaa virtaa yli 6 A. Jos pääkytkin on hapettunut, siihen voi jo tällä virralla jäädä pari volttia kasvaneen ja epämääräisen ylimenovastuksen takia. Tällöin kompressorin elektroniikka havaitsee jännitteensä oleva liian pieni (muistaakseni raja on n. 11.5 V), ja akkuja suojatakseen sammuttaa kompuran heti. Lopputuloksena kompura yrittää käynnistyä, ja sammuu heti, ja aina van uudestaan. Ja kallisarvoista sähköä kuluu...

Pääkytkimen ohittaminen ei parantanut meidän tapauksessa jääkaapin tilannetta. Mutta Jorma Salmen neuvojen perusteella ajattelin lähteä tutkimaan kontakteja jääkaapin päästä. +- - liitokset siellä olivat vähän löysät, mutta kun hinkkasin liittimiä kiinni ja auki, niin jääkaappi lähti toimimaan niin kuin ennenkin. Sen jälkeen ruiskutin liitoksiin vielä contact spraytä ja kiristin liittimiä vähän pihdeillä.

Olimmekin vähän huolissaan hupiakkujen varauksesta, kun se on tupannut laskemaan 12 volttiin yöllä. Nyt näyttäisi siltä, että aurinkopaneeleilla ja sillä vähällä, mitä tuuligeneraattorista saamme, pysymme muutaman kymmenyksen ylempänä. Ankkurissa meillä virtaa kuluu etupäässä vain jääkaappiin ja illalla valaistukseen.

Perun nyt puheeni rapistuvista kirkoista. Kaupungin keskustassa on upeassa kunnossa oleva hieno São Sebastiãon katedraali, joka tosin ei ole kovin vanha. Seuraavaksi yritämme löytää tämän vanhemman kirkon Igreja Matriz São Jorge dos Ilhéus, joka ennakkotiedoista poiketen on ”vain” kolmesataa vuotta vanha, mutta liittyy Dom Peo Fernandes Sardinhaan, josta tuli Brasilian ensimmäinen piispa 1556.

Lounaaksi söimme rapusalaattia Bar Vesúviossa. Täällä kaakaoplanttaasien omistajat aikoinaan keskustelivat liikeasioistaan ja salaisista rakkauksistaan ja baarin yläkerrassa asuivat Gabriela ja Nacib, maailmankuulun kirjailijan Jorge Amadon henkilöhahmot.

Ilhéus on aika kiva kaupunki ja sopivan kokoinen meidän makuumme.