Matkamme jatkui ja saavuimme Puerto Montt´in kaupunkiin, josta kirjoitan myöhemmin. Vuorovesivaihtelu on täällä tänään seitsemän metriä. Argentiinan puolella vaihtelu kasvaa etelään päin mentäessä, Chilessä taas pohjoiseen mentäessä. Virrat ovat meille edelleen mysteeri. Aina, kun uskoo päässeensä niistä jyvälle, ne yllättävät. Tänäänkin, vaikka menimme selkeää reittiä kymmenen tuntia, niin ehdimme kokea monta myötä ja vastavirtaa. Todellisuus ei näytä noudattavan edes kartoissa olevien virtanuolten antamaa informaatiota.

Olen lukenut langoltani Pekka Rantakylältä jouluna matkalukemiseksi saamaani Valtaojan kirjaa ”Kosmoksen siruja”. Se on varsin hauska kirja ja kirjoittaja on sukulaissielujani. Kaikessa en ole samaa mieltä hänen kanssaan. Yksi asia koskee filosofiaa ja sen tarpeellisuutta.

Filosofian piiristä ovat syntyneet matematiikka, fysiikka ja muut luonnontieteet. Myös ensimmäiset taloustieteilijät olivat yhteiskuntafilosofeja. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Filosofia on kaikkien tieteiden äiti. Sen kohdusta ne ovat syntyneet ja vasta sitten lähteneet elämään omaa elämäänsä.

Hyvä esimerkki filosofien pohdintojen hyödyllisyydestä on jokapäiväinen kumppanimme tietokone. Vasta viime vuosisadalla formaali logiikka pystyi redusoimaan kaikki loogiset päättelysäännöt kyllä/ei, +- tai 0,1 bittijonoina esitettäviksi. Insinöörit sen tietokoneen sitten rakensivat, mutta vasta kun olivat filosofeilta saaneet piirustukset, miten sen pitää toimia.

Historiallisesti tarkasteltuna filosofia on siis varsin hyödyllistä eikä mitään tarpeetonta hölynpölyä. Mutta tunnustettakoon, että kyllä sen sisään on mahtunut sitäkin suunnattomat määrät. Ja viime vuosikymmenellä filosofia on tainnut olla yliopistolla jonkinlainen muotitiede. Se ei nosta sen arvoa silmissäni, koska en pidä muodin perässä juoksijoista. Mutta jokaiselle tiedemiehelle olisi hyödyllistä tutustua tieteellisen ajattelun reunaehtoihin. Ja tieteenfilosofian historia on erittäin mielenkiintoista.

Kirja on kooste Valtaojan vuosien varrella kirjoittamista artikkeleista. Niissä käsitellään ansiokkaasti mm. tiedon ja tieteen luonnetta. Tämä aihealueen ymmärrys taitaa todellakin olla suurelle yleisölle aika kateissa. Ihmisillä menevät tieto, tarinat ja uskonasiat sekä ideologiset julistukset täysin sekaisin. Ja oppineisuudesta ei tässä asiassa näy olevan paljoakaan hyötyä … mitä nyt voi jostain lukemillaan hienoilla lauseilla ja teorioilla yrittää briljeerata, vaikka ei lainkaan ymmärrä niiden sisältöä.

Luonnontieteilijänä Valtaojalla on usein helppo perustella vastaansanomattomasti asioita, ellei sitten mennä maailmankaikkeuden syntyyn ja tulevaisuuteen. Paikka ja aika ovat meidän tapamme jäsentää maailmaa, eivät osa maailmaa. Ja mitä kauemmas arkitodellisuudesta menemme, sen huonommin tapamme hahmottaa asioita auttaa meitä ymmärtämään niitä.

Luonnontieteen tosiasiat ovat usein paremmin hahmotettavia. Antiikin aikoina yksi teoria materian olemassaolosta oli, että se koostuu neljästä alkuaineesta: vesi, maa, tuli ja ilma. Tämä oli älykäs teoria, jolla oli jopa selitysvoimaa. Nykyään ei kukaan tietenkään usko tähän. Luonnontieteissä voidaan usein niin selkeästi osoittaa, mikä on totta ja mikä ei – paitsi sitten, kun mennään vieläkin pienempiin osasiin kuin atomit tai kaukaisiin galakseihin … kun tiedon valtameri kasvaa, kasvaa tietämättömyyden rantaviiva.

Tieteellisiä tosiasioita on muuallakin kuin luonnontieteissä. Esim. sotahistorioitsija voi sotapäiväkirjojen ja muiden todisteiden avulla saada luotettavan ja toden kuvan tapahtumien kulusta. Ja sosiaaliantropologi voi todenmukaisesti kuvata jonkin heimon kulttuuria. Tietysti parempi tieto voi sen myöhemmin syrjäyttää, aivan kuten alkuaineita koskevat ensimmäiset teoriat syrjäytettiin uudemmilla ja paremmilla. (Yksi uudenajan suurimpia syntejä on valtavan hienon antropologisen tutkimusaineiston täydellinen tuhoaminen. Miten paljon enemmän voisimmekaan tietää ihmisestä ja oppia uutta, jos kaikki nämä eksoottiset kulttuurit olisivat jäljellä).

Pehmeämmissä tieteissä asiat eivät kuitenkaan ole niin selviä. Jotkut uskovat tänä päivänäkin Marxin dialektiseen materialismiin tai Spenglerin teorioihin kulttuurien kehityksestä. On päivänselvää, että näillä ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa. Ideologiana kommunismiin voi tietysti uskoa, mutta kumpikaan teoria ei tarjoa tieteellistä selitystä yhteiskunnan kehittymisestä, ei historiallisesta kehityksestä ja vielä vähemmän tulevasta.

Tarinoiden kertominen ja niiden kuunteleminen on hauskaa (tai ainakin siihen saakka, kunnes joku alkaa vaatia, että hänen tarinaansa tulee suhtautua totuutena). Äidilläni, joka on historioitsija, on tapana sanoa, että hyvä tarinankertojan taito on historiakirjoittajan paras apu, tarkoittaen tällä sitä, että tärkeämpää on saada aikaiseksi hyvä ja uskottava kertomus kuin se, mitä asioista tosiasioiden perusteella varmuudella voidaan sanoa.

Talousasioistakin on kiva heittää ilmaan kaikenlaisia ideoita. Joku harva esitetyistä ajatuksista voi osoittautua varteenotettavaksi teorian poikasiksi. Mutta ihmisille on perin vaikeaa ymmärtää, mikä on totta ja mikä vain tarinaa. Asian tekee vielä mutkikkaammaksi se, että tarinat voivat käydä toteen, vaikka ne eivät olekaan tieteellisessä mielessä tosia. Astrologiassakin esitetään kaikenlaisia väitteitä, kuten esim. että ”pian tapaat mielenkiintoisen ihmisen”.  Ja kas kummaa, kuinka usein nämä väitteet käyvätkään toteen.

Nyt ei kenenkään pidä luulla, että aliarvioisin astrologiaa. Minusta se on eräs parhaita uskontoja. Mitäpä pahaa astrologit ovat saaneet aikaiseksi? Ajatella, jos kaikki muslimit ryhtyisivät uskomaan astrologiaan Allahin asemasta. Kuinka paljon rauhallisempi paikka maailma olisikaan. Sääli, että pieni muslimien vähemmistö pilaa koko uskonnon maineen. Ja jostain syystä tuo iso enemmistö ei kykene saamaan tätä pientä vähemmistöä kuriin … miksiköhän? Eläköön uskonvapaus! Vaikka ei niitä höyrypäitä millään mahtikäskyllä saisi katoamaan. Menisivät vain syvemmälle maan alle entistä innokkaampina kyhäämään pommejaan. En voi silti olla ihmettelemättä, kuinka ponnettomasti imaamit ja ajatollahit tuomitsevat terroristiveljensä. Ennemminkin he keskittyvät tuomitsemaan länsimaita pääsyyllisinä. Ja jos joku kirjoittaa ikävän kirjan tai piirtää Muhammedin kuvan, niin siitä saa päällensä kuolemantuomion. Tätä taas ei ole tapana langettaa pommiveikoille ja heidän uskonnollisille kiihottajilleen.

Palatakseni vielä Valtaojan kirjan herättämiin ajatuksiin sanoisin, että tiedemiesten on turha mennä todistelemaan, että jumala on tai ei ole olemassa. Ensin pitäisi määritellä, mitä jumalalla tarkoitetaan ja sitten vielä mitä olemassaololla tarkoitetaan. Kummatkin helpommin sanottu kuin tehty ja kysymykset sopivatkin paremmin filosofeille. Ja teologien on ihan yhtä turha tulla mussuttamaan, että aurinko kiertää maapalloa tai että eläinlajit on luotu muutama tuhat vuotta sitten. Munaavat vain itsensä ja saattavat huonoon valoon samalla koko uskontonsa. Tähän pätee vanhan kapteenin neuvo: jos kartta ja maaston poikkeavat, niin maasto on oikeassa. Samoin jos Raamattu ja luoto poikkeavat toisistaan, niin luonto on oikeassa (tai jos pitää Raamattua absoluuttisena totuutena, niin sitten on tunnustettava, että ei osaa tulkita sitä oikein – mutta tässä asiassahan joka iikka on oikein jehu, vaikka luulisi tuon oikean tulkinnan löytyneen jo parin tuhannen vuoden intensiivisen selvitystyön jälkeen).

Valtaojalla on luonnontieteilijänä oikeus ja jopa velvollisuus kertoa, että Raamatun kuvaus maailman luomisesta on epätieteellinen. Kiihkouskovaiset voisivat itse kehittää paremman luonnontieteen, joka selittäisi meille asioita yhtä hyvin tai paremmin kuin nykyinen ja lisäksi sopii kirjaimellisesti yhteen Raamatun kertomusten kanssa. Sitä ennen kannattaisi pitää suunsa kiinni. Tyhmäkin näyttää silloin viisaammalta.

Ihmiskunnan historian suurmiehiä ovat sen etevimmät tiedemiehet, eivät vallanhimoiset hallitsijat, kaikkitietävät kirkonmiehet, raa´at sotaherrat tai ahneet kapitalistit. Eikä edes Raamatussa sanota mitään pahaa tiedemiehistä. Mutta kirkon herrat heitä ovat roviolla polttaneet ja kidutuskammioissa kiristäneet perumaan puheitaan. Ja sitten me vielä ihmettelemme islamisteja. Olisi tuossa omassakin pesässä aika paljon putsattavaa.

Kiitän kuitenkin luojaani, etten joutunut kaksisataa vuotta sitten lääkäreiden käsittelyyn tai sellaisten pseudotieteilijöiden pauloihin kuin Marx.