Hehkutustulpat ovat kuulemma saapuneet Argentiinaan. Seuraavaksi tavarantoimittajan pitäisi saada ne tullattua. Tämä prosessi kestää yleensä pari vuorokautta edellyttäen, että kaikki paperit ovat kunnossa. Saas nähdä. Minun luonteellani tämmöinen odottelu ei ole helppoa, kun on tottunut vähän dynaamisempaan elämäntyyliin. Pitäisi varmaan ottaa oppia rannassa olevasta nuoresta hollantilaispariskunnasta, joka pikku hiljaa laittaa venettään lähtökuntoon. He eivät paljon tunnu stressaavan. Kuukausi sinne tai tänne ei paljon heillä enää paina, kun ovat jo kahdeksaksi kuukaudeksi tänne jämähtäneeet.

Olen miettinyt, mitä matkapurjehtijan elämä vaikuttaa ihmiseen. Toisaalta se tietysti laajentaa maailmankatsomusta, kun tulee tutustuttua erilaisiin olosuhteisiin, uusiin ihmisiin ja koko elämäntyyli vaihtuu toisenlaiseksi. Toisaalta se myös supistaa näkökulmaa. Olen havainnut, että matkapurjehtijan elämä ja ajatukset alkavat aika lailla pyöriä sen oman jutun ympärillä.

Näin se usein tietysti on työelämässäkin. Ihmisen kapasiteetti ei riitä kovin moneen asiaan, varsinkaan nykyajan kiireisessä työrytmissä. Ilmeisesti olemme jo aikaa sitten sivuuttaneet sen vaiheen, jossa elintason kasvu lisäsi elämänlaatua. Ja Euroopassa näyttä olevan menossa jakautuminen kahdenlaiseen pääryhmään: niihin, joilla on rahaa, mutta ei aikaa, ja niihin joilla on aikaa, mutta ei rahaa. Sitten tietysti tulevat nämä pienemmät ryhmä, joilla on kumpaakin tai ei kumpaakaan.

Eniten minua työurallani harmitti kaikki tarpeeton häsääminen. Niihin organisaatioihin, joissa työskentelin, havaitsin 80/20-säännön soveltuvan erinomaisesti: 20% työpanoksesta vastasi 80% tuloksista (tämä siis koskee ”toisen kerroksen” paperinpyörittäjiä eikä alakerran ”suorittavaa” porrasta). Työurani loppuvuosina sovelsinkin tätä tehokkaasti omaan työnkuvaani: tyydyin 80 prosentin tulokseen ja tein työtä vain 20 prosenttisesti. Parin tunnin päivittäisellä työpanoksella pystyi hoitamaan kaiken olennaisen.

Tämä tietysti on mahdollista vain silloin, kun organisaatio toimii vakaassa tilassa. Kriisitilanne tai uudet hankkeet muuttavat tilanteen. Silloin ei ole samaa sormenpäätuntumaa siihen, mitkä ovat ne olennaiset asiat, jotka on hoidettava.

Olen kuitenkin ajatellut, että koko kansantaloutemme tasolla pätee sama sääntö. Veikkaisin, että vaikka tekisimme 50% vähemmän työtä, niin saavuttaisimme yli 80% nykyisestä elintasosta, mutta paljon paremman elämänlaadun, pelkästään paremmalla organisoinnilla. Se onkin sitten toinen juttu, miten voitaisiin organisoida ihmiset keskittymään niihin olennaisiin asioihin. Se voisi syntyä vain uudenlaisen työn tekemisen kulttuurin kautta.

Ja valitettavasti taitaa lisäksi olla niin, että usein 20% työntekijöistä vastaa 80%:sta tuloksista. Ja se kaikkein heikoin 20% on sellaisia työntekijöitä, joita ei kannattaisi pitää palkkalistoilla lainkaan, vaikka tekisivät töitä ilmaiseksi, koska heidän tekemien virheiden seurauksena kokonaispanos jää negatiiviseksi (ja tämä pätee erityisesti suorittavaan portaaseen). Mutta kaipa heillekin voisi löytyä sellaisia työtehtäviä, johon heidän taipumuksensa paremmin soveltuisivat.

Tämä kaikki tietysti on pelkkää teoretisointia. Ei ole olemassa mitään hallinnollista mekanismia, jolla mahtikäskyillä muutettaisiin asioita – sen enempää yrityksissä kuin kansakuntien tasolla. Eikä pelkkä työn vähentyminen tietysti lisää elämisen laatua. Työn tilalle tulisi löytää muuta mielekästä tekemistä. Nykyajan elämäntyyli tuntuu suorastaan vaativan kiirettä. Kiireellistä tehtävää tulee suorastaan keksiä. Ja ihmiset työllistävät itsensä keksimällä uusia tarpeellisia hankkeita – ja tämä pätee erityisesti julkishallintoon ja järjestöihin, jossa markkinat eivät testaa näiden hankkeiden tarpeellisuutta. Mutta kyllä isoissa yrityksissä on paljon samoja piirteitä.

Muutokset, niin positiiviset kuin negatiiviset, syntyvät muutoksista ajattelussamme. Siksi on niin tärkeää, mikä on meidän maailmankuvamme ja ideologiamme. Taloudellista kehitystä eivät ohjaa mitkään kylmät talouden lainalaisuudet, vaan se, mitä meidän korviemme välissä liikkuu. Lyhyellä tähtäimellä talouspoliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa talouden kehitykseen. Pitkällä tähtäimellä kehitys on riippuvainen kulttuurista. Tämä asia käy varsin selväksi, jos viitsii tehdä vähän vertailevaa ”tutkimusta” tai tutustua taloushistoriaan.