Saavuimme tänään Ilhabelasta Porto Beloon eli kaunissaaresta kauniiseen satamaan. Ensimmäisen matkavuorokauden aikana näimme paljon rahtialuksia, toisen aikana taas kalastusaluksia. Koskaan ennen emme ole kerralla nähneet niin paljon niitä yhdellä kertaa. Onneksi reittimme ei johtanut suoraan tähän kalastusalusten sumaan, vaan ne jäivät lähes kaikki paapuurin puolelle. Siellä näkyivät yöllä kalastusalusten valot loputtomana nauhana. Kalastusalusten koko tuntuu kasvavan etelään tultaessa, mutta on siellä joukossa aivan pieniäkin.

Helinällä oli vähän pää kipeä ja vilu. Hän arveli, että onkohan flunssa tulossa, mikä on hänen kohdallaan erittäin harvinaista. Se parani kuitenkin hunajateellä. Luulen, että kyseessä olivat vieroitusoireet, koska siirryimme pois tropiikista. Etelänpuoleinen tuuli merkitsee kylmää ilmaa ja Santa Catarinan osavaltion säätila on kylmä talvisin ja kuuma kesäisin. Tämän hetkistä tilannetta voisi ehkä verrata maaliskuuhun Välimerelle. Ilmat voivat olla sekä lämpimiä, että kylmiä.

Lintulajeissakin on tapahtumassa muutos. Rio de Janeirossa ilmatilaa hallitsivat fregattilinnut ja musta kondorit. Täällä niitä on vähemmän, mutta enemmän on ruvennut näkymään lokkeja. Sitten tietysti on kaikkia muitakin merilintuja kuten myrskylinnut, tiirat ynnä kaikki muut, joita emme tunnista, kuten esim. eri pingviinilajit, joita on myös alkanut ilmaantua.

Porto Belossa on kivan tuntuinen siisti pikku marina. Kävimme hakemassa sieltä polttoainetäydennystä. Vuorokausimaksu laiturissa olisi ollut viidenkymmenen euron luokkaa, joten menimme kaupungin lahdelle ankkuriin kalastusalusten ja joidenkin huviveneiden joukkoon. Näistä suurin osa on kuitenkin poijussa, mikä merkitsee, että emme voi laskea kovin paljon ankkurikettinkiä, koska swinging room on rajoitettu. Yleensä lasken varmuuden vuoksi reilusti kettinkiä, varsinkin kun meillä se on 8 millistä, mikä painaa selvästi vähemmän kuin 10 millinen.

Kun varustelin venettä, niin ankkurikettingin osalta rajoittavia tekijöitä olivat tila ankkuriboxissa sekä paino. Päättelin, että pienempi diameetteri ja pidempi metrimäärä olisivat useimmissa tilanteissa parempi vaihtoehto ja päädyin 80 metriin kasimillistä. Purjehduksen kannalta tietysti parempi olisi käyttää vain kevyempää köyttä, mutta näissä oloissa ja myös käyttömukavuutta ajatellen en pidä sitä todellisena vaihtoehtona. Sen sijaan kettinki-köysi-yhdistelmä on todellinen vaihtoehto ja meilläkin on tarvittaessa mahdollista laittaa pari 50 metrin köyttä jatkoksi, mutta tämä on tietysti vain hätävara myrskyolosuhteisiin, joissa tietenkään emme haluaisi joutua ankkuroitumaan.

Loppupäivän lepäilemme ja teemme joitain huoltotoimenpiteitä. Illalla ehkä menemme kumiveneellä rantaan etsimään jotain ruokailupaikkaa.