Päivä meidän jälkeemme tulivat Gisborneen uusi seelantilaiset David ja Diane suoraan Tongalta 17 tonnisella terässluupillaan.  Joutuivat keskeyttämään matkansa Christchurchiin (eteläsaaren suurin kaupunki, joka hiljan on kärsinyt maanjäristyksistä) tässä kohden huonojen sääolosuhtein takia. Olivat repineet myös purjeitansa.

Sitten Patagonian emme ole kokeneet näin vaihtelevia sääolosuhteita. Tuulivaroitukset ovat olleet voimassa kohta viikon. Vuorokauden aikana on ensin 20-40 solmua tuulta SW eli juuri sieltä suunnasta, jonne olemme menossa, ja sitten hetken tyventä ja kohta tuulta on saman verran NW, ja  seuraavana päivänä tuuli kääntyy  takaisin SW. Paikalliset ovat sitä mieltä, että tämä on vähän epätavallista vielä tähän aikaan vuodesta, kun kesä alkaa jo olla käsillä.

Olemme viettäneet aikaamme pikku kävelyretkillä kaupunkiin ja ympäristöön. Vähän on tullut tutustuttua myös paikallisiin museoihin ja Uuden Seelannin historiaan. En voi olla hämmästelemättä niitä radikaaleja muutoksia, mitä viimeisen parin sada vuoden kuluessa on tapahtunut.

Uusi Seelanti asutettiin noin tuhat vuotta sitten. Tämä oli viimeinen alue polynesialaisten maailmanvalloituksessa. Arvatenkin legi pasaatituulivyöhykkeeltä tänne ei ollut niitä helpoimpia. Parissa sadassa vuodessa eurooppalainen kulttuuri on tuhonnut käytännössä täydellisesti paikallisen maorikulttuurin. Eivät ne maoritkaan mitään pulmusia olleet. Ne heimot, jotka ensimmäisenä pääsivät käsiksi länsimaisiin aseisiin, hävittivät säälimättä naapuriheimoja.

Tänä päivän maorien rippeet ja eurooppalaiset elävät noin suurin piirtein harmonisesti keskenään. Mitään suurta konfliktia ei ole ja maorien alkuperäinen kulttuuri on jopa arvostettu. Myös eurooppalainen kulttuuri Uudessa Seelannissa on mielenkiintoista luettavaa. Kuten myös esim. Suomen kulttuuri ja historia viimeisen parin sadan vuoden ajalta.

On hämmästyttävää, millaisella vauhdilla pyörähtää historian pyörä. Kun taas netistä seuraa keskustelua viimeaikaisista tapahtumista ja arvuuttelua siitä, mihin suuntaan nyt ollaan menossa, en voi olla kysymättä itseltäni, olemmeko likinäköisiä, emmekö pysty lainkaan havainnoimaan suuria historiallisia muutoksia, jotka ovat parhaillaan meneillään. Hölmistyneenä vain perästäpäin katselemme, mitä oikein tapahtui. Ei taida olla kukaan meistä selvännäkijä, vaikka aina on joukossamme näitä kaikki tietäviä yksinkertaisiin totuuksiinsa uskojia.