BOOM, nyt upotetaan kostoksi matkustaja-alus
Namihani
Orvo Siimestö
Tue 7 Jul 2009 12:40
|
54:24.069N 10:12.824E
Tervehdys
Warnemundestä lähdön ja tankkerin väistämisen
jälkeen matka jatkui hilpeissä tunnelmissa. Tuuli piiskasi suoraan vasten
kasvoja lännestä. Puttgardin jälkeen aallokko kasvoi, jolloin otimme suunnan lounaaseen ja vedimme purjeet ylös. Näin vältyttiin purjeveneelle epäluonnollisesta vasta-aallon suorasta rynkyttämisestä. Joka tapauksessa oli selvää, että päivästä tulisi pidempi, kuin olimme ajatelleet. Edessä oli tuntien harjoite vendoja heitellen. Kieliin johtavaan kapeaan väylään saavuttiin vasta puolen yön jälkeen, joten ensimmäinen satama kelpasi meille. Heti aallonmurtajista sisään menon jälkeen näkyi juuri meille sopiva kylkikiinnityksellä oleva paikka. Se oli kuitenkin paikassa, johon väylällä kulkevien laivojen mainingit pääsivät suoraan. Orvo ei pitänyt paikasta ja jatkoimme syvemmälle satamaan. Koska vapaita paikkoja ei ollut, palasimme ja kiinnittäydyimme siihen noin 00:40. Yö meni hyvin, mutta aamupuuron loppupuolella: BOOM, BOOM, BOOM, vene hakkasi laituriin. Äijien
puurolautaset lensivät ja kaikki pomppivat kannelle minkä
kintuistaan
pääsivät. Voi helvetti, nyt tulee pahemman puoleista vahingoa takoi takaraivossa. Iso matkustaja-alus oli ajanut ohi ja mainingit kävivät veneeseemme, juuri kuten kippari oli pelännytkin. Kannella alkoi kauhea, mutta harkittu vipinä. "Nopea irtautuminen, lisää fendareita", kuului kannella. Aaltoja oli tulossa lisää. Fendareita, joista ei ollut juurikaan apua (ne nimittäin litistyivät, mutta eivät onneksi räjähtäneet, kuten meille tässä veneessä usein tapahtuu), lisää laiturin puolelle ja niin nopea irtautuminen kuin mahdollista. Perhana soikoon, siinä sen näkee, kun tulimme liian väsyneinä satamaan. Huonon paikan valinta ja siihen liittyvien riskien huomioiminen jäi liian vähäiseksi. Nukkumaan oli liian kiire. Rytäkässä yksi keulaköysistä napsahti poikki kuin
hammastikku, ei siis mikään ihan pikku rykäisy. Loppupätkä piti irroittaa
puukolla etugnaapista. Gnaapit pysyvät kannessa ja köydet katkeavat, kun riittävistä voimista on kyse - ja mitoitukset on oikein tehty. Nopean arvion mukaan vahinkoja ei veneeseen kuitenkaan onneksi tullut. Laiturissa olleet puiset paalut ottivat meidät sittenkin hellemmin vastaan, kuin miltä tilanne ja äänet vaikuttivat. "Perään", huusi Jaska. Jos meitä koittaa upottaa,
niin siitä ei helpolla selviä. Pyysimme kuvassa olevaa sukellusvenettä ampumaan
pari
torpedoa kohti matkustaja-alusta, mutta eihän saksalainen pahaa toiselle saksalaiselle tee. No, otimme pienet tömpsyt ja jätimme kostoretken toteuttamatta. Lähdimme etsimään lopullista Kielin satamaa, jossa voisimme huoltaa venettä ennen seuraavaa legiä. Terveisiä mantereelle,
Jari
|
