Karu purjehdus Falmouthiin
Namihani
Orvo Siimestö
Wed 22 Jul 2009 21:00
|
50,,09.934 N 5,,04.889 W
FALMUOTH
Jaska jäi pois Lymingtonissa ja kolme uutta
purjehtijaa saapui Suomesta ja me jouduimmekin heti tositoimiin. Sää oli
sateinen ja kovatuulinen. Nostettuamme purjeet Solentin salmessa otimme muutaman
vendan ja sen jälkeen suunta suoraan kohti Falmouthia.
Lähdimme vuoroveden ollessa korkeimmillaan ja
saimme siten vuorovesivirran taaksemme. Vauhti alkoi nousta tasaisesti ja oli
parhaimmillaan 11 solmua suunnan ollessa tiukasti vastainen. Voitte kuvitella,
että meno oli todella rynkyttävää korkeassa vasta-aallokossa. Vene paukahteli
voimakkaasti tippuessaan aallonharjalta ja kipparin sääliessä venettään
vähensimme purjeita, tuulta oli koko matkan tasaisesti n 12-15 m/s.
Vastavuoroisesti virran käännyttyä vastaiseksi nopeutemme tippui aina 3
solmuun.Yhtä halssia pääsimme koko matkan 20 tunnissa 173 mailia, joten
saatoimme olla tyytyväisiä väsymyksestämme huolimatta. Unta ei juuri saatu
rynkytyksessä.
Matkan aikana nousi muutamia huolestuttavia
kysymyksiä veneen kunnosta. Pilssiin kertyi vettä runsaasti ja jouduimme
pumppaamaan vettä pois muutaman kerran ja kaiken lisäksi sähköinen pumppu ei
toiminut. Nämä seikat oli korjattava ennenkuin matka voisi jatkua Atlantille.
Muutamia muitakin pienempiä korjauksia tuli esille.
Pilssipumpun korjaus kävi lopuksi helposti kun
puoli venettä oli hajoitettu, jotta Pena pääsi käsille siihen. Pumpun hihna oli
katkennut ja kauppa oli aivan vieressä.
Vesivuodon paikallistaminen oli sitten aivan toista
luokkaa. Käänsimme veneen ylösalaisin ja vikaa ei meinannut löytyä mistään.
Olimme jo masennuksen partaalla,koska matkaa ei voisi jatkaa ennen vian
kojausta. Noin kolmen tunnin kuluttua lopulta se sitten löytyi: Veneeseen oli
aikoinaan tehty muutoksia Pietarsaaressa eli takavessasta oli tehty
toinen takakajuutta ja siinä yhteydessä oli jäänyt sulkematta
huohotusletkun läpivienti kylkeen eli suomeksi sanottuna kyljessä oli selvä
reikä n 1 cm halkaisijaltaan 15 cm päässä kannesta. Ihme ja kumma kun vika ei
ollut ilmaantunut aikaisemmin. Näin pitkään ei venettä ole pidetty yhdellä
halsilla näin kovassa kallellaan. Orvo kertoi, että kyllä veneesen ajoittain
oli tullut pilssiin vettä.
Veneen murheet ovat nyt toistaiseksi poissa ja
jatkamme huomenna matkaa Atlantille ja seuraava satama löytyy Azoreilta n 1300
meripeninkulman päästä ja odotamme jännityksellä pääsemmekö nousemaan 5.8.
lentokoneeseen, johon on jo maksetut liput.
Terv. Olli
PS kuten huomaatte teksti on muuttunut karuksi
edellisten runoilijoiden Jarin ja Jaskan jälkeen.
|