Lopun alku

Njoy
Pekka Lampela
Sat 28 Jan 2017 20:17
13:20.9 N 56:34.8 W, UTC 21:17, tuuli 7,7 m/s ja suunta 53° , kurssi 253, nopeus 6,6 solmua

Aamulla kl 0647, kuusitoista vuorokautta lähdömme jälkeen, luettiin trippi, ja kahden tonnin raja meni vihdoin rikkii. Mindeloon on isoympyrää pitkin 1802 Nm ja Barbados SE Waypointiin on enää 210 Nm. Tähän mennessä on purjehdittu 2017 Nm. Hukkaprosentti on kutistettu yhteentoista. Barbadoksella kello on 1050 ja kahden vuorokauden kuluttua odottaa juhlajätskit ja makeavesisuihku Bridgetownissa.

Partaa on ajettu jo toisen kerran - seikkailullinen kokemus kun samalla puretaan ravet. Takakannelle on viritetty vaaran puolelle tutkapylväästä lisäpurje - vanhasta genuasta leikattu auringonsuoja. Löysiä ruuveja ja hajoavia rakenteita ei ole löydetty moneen päivään - se, onko tämä esiintyvyyden muutos tai miehistön havaintoherkkyyden laskusta johtuvaa ei pysty boxin sisältä varmuudella arvioimaan.

Varmaa on kuitenkin se, että viimeinen viikko on ollut täyttä löhöilyä. Passaadit hellivät meitä, tälläkin hetkellä oikein säädetyllä autopilotilla päästään suoraan waypointiin Zeusin soittaessa styyran plattlänssin nuotit. Tekemistä ei oikein ole. Hyödyllisiä kohtuuvaivoin tehtäviä virityksiä en enää keksi, pieni mizzenpurjeemme oli viimeinen.

Ajan kuluksi on onneksi jokapäiväinen kokkisota, joka gastronomisen kamppailun lisäksi toimii tölkkienhävitystaisteluna. Ennätys on yhdeksän purkkia yhtä päivällistä kohti. Ruokavarastomme alkavat mahtua enää muutamaan laatikkoon, ja lihapullatölkkien todellinen määrä lähestyy havaitsemamme määrää kasvavalla todennäköisyydellä. Yksi suklaalevy on enää jäljellä - hätämuonaa laskematta, siihen ei saa koskea.

Ruoanlaitto vie kuitenkin vain murto-osan valveillaoloajasta. Viihdettä - äänikirjoja, musiikkia, toki on, mutta merkitys tuntuu puuttuvan. Lentokalatkin hyppäävät nykyään suoraan kipparin käteen, toinen siepattiin melkein vauhdista salongin ikkunan läpi. Vene hoitaa siis paitsi purjehtimisen myös kalastuksen. Tuntuu, että järkevää tekemistä ei enää oikein ole. Olen orava ilman pyörää, ja jalkapohjia kutittaa.

Viikko sitten, kun puoliväli saavutettiin, hirvitti ajatus, että tämä purjehdus kohta loppuu. Nyt loppu tuntuu tervetulleelta vaihtelulta näihin ontonrauhallisiin päiviin. Suoraan takakannen saunasta 26,7-asteiseen veteen oli toki tänäänkin ihanaa pulahtaa, mutta kun avaa silmänsä ja katsoo alas näkyy vain syvää sinistä. Sisällön puute nakertaa. Orava kaipaa pyöränsä.

S/Y Njoylla kaikki menee edelleen varsin mukavasti.

-Linus