Sotogrande

Anya
Sun 3 Sep 2006 00:14
  36°17.394 N
 005°16.188 W

23:00:00 UTC

Lopultakin olemme perillä.
Cadizin lahdelta Gibraltarille oli aivan mahdottoman raju merenkäynti.
Todellinen high seas 17 m/s vastatuulessa ja rajussa vasta-aallokossa.
Meillä oli muilla erilaisia teippejä pitkin korvantauksia, mutta itse en ole koskaan
a) tajunnut, mitä meritauti on ja
b) käyttänyt mitään ehkäiseviä aineita, jotka mahdollisesti estäisivät minua saamasta selville, mitä kohdan a) tauti oikein on.
Voin nyt kahden pitkän koepurjehduksen (Orinoco-joki Venezuelassa ja Magdalene-vuono Huippuvuorilla) tuomalla tietyn tason Anya-kokemuksella arvailla, että jos sitä meritautia ei vieläkään ole saanut, sitä on varmaan turha enää toivoakaan.
Tämä tämänkertainenhan oli aito siirtopurjehdus Turusta Sotograndeen, ei mikään hienostunut koepurjehdus.
Eikä hohdokasta yöelämää eri jetset-paikoissa, vaan se sama miehistö oli vastassa aina kun heräsit.
En sanonut, että "aina, kun aamulla heräsit", koska avomeripurjehduksilla ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin esim. aamu, tai vaikkapa lounas ;-)
Me painoimme yhtä soittoa vuorokaudet ympäri. 
Ja kaksi miestä vielä karkasi alukselta Brunsbüttelissä, jonka jälkeen meitä oli enää kapteeni ja neljä urhokasta.
Voi vai kuvitella, miten vahtivuorot sujuivat.
Varsinkin Biskajalla vatkaus oli aivan tajutonta.
Ja kesken kaiken kitkutuksen kuuluu komento: "Kaikki miehet kannelle. Purjeet alas, ei tästä tule yhtään mitään!".
Siinä ei ehditty haalareita päälle panna, kun oltiin taas tositoimissa.
Sen kokeen huippukohdassa pääsin jo mielessäni kuvittelemaan meidät tämän tekniikan ihmeitä täynnä olevan aluksen peräruorissa, pahimmassa tapauksessä hätäpinnassa sydvesti päässä tunnin vuoroissa pitämässä alusta kapteenin kulloinkin komentamassa suunnassa.
Olemme niin tottuneet siihen, että Transas NaviGator Pro hoitaa homman: määritellään reitti ja painetaan NAV-nappulaa autopilotin paneelissa.

Kun sitten vihdoin viimein päästiin Gibraltarin Rockin itäpuolelle, kaikki ongelmat loppuivat käytännössä kuin veitsellä leikaten.
Miehistö kokoontui peräkannelle ihmettelemään, etät onko mitään tämän hienompaa missään koskaan ollutkaan.
Eikä ainakaa mitään pahempaa ;-)
Ja vielä hetkeä aikaisemmin minäkin olin muistellut laulun sanoja: "Ooo ja merivettä kun vielä mä pärställe saa, niin valmis olen steppailemaan".
Ja sitä vettä tuli: monet kerrat olen pahaa aavistamatta nousemassa peräkanelle, kun jumalaton aalto heittää merivettä yli koko aluksen. Voin vakuuttaa, että Atlantin suolainen merivesi ei ole sellaista suihkuvettä, jota haluaa päällensä monta kertaa päivässä.
 
Cadizin lahdella olimme todellisen hernerokkasumun keskellä, mutta se ei tahtia haitannut.
Käytettävissä oli kaksi tutkaa, joiden kuvaruuduilta pystyi vertailemaan maaleja.
Navigointinäytöllä oli vielä AIS-järjestelmän avulla näkyvissä kaikki alueella liikkuvat kauppa-alukset.
 
Ja kun AIS näytti aluksen nimen yms. tiedot, oli helppo ottaa yhteyttä alukseen ja sopia miten esim. ohitus hoidetaan.
AIS (Automatic Identification System) oli mukana kuviossa, kun Portugalin länsirannikolla kuulimme, miten Kristiina Regina-aluksen miehistö esitteli VHF:n saloja matkustajaryhmälle komentosillallaan.
Siellä joku paajanen vastasi peräkannella, kun silta kutsui.
Mutta me panimme oman kutsumme siihen sekaan: "Kristiina Regina, this is Anya"... -tyyliin.
Paajasella ei mennyt jauhot kurkkuun, vaikka VHF-esittely ei ollutkaan sujunut kanavalla 16 sääntöjen mukaisesti.
Hän erehtyi jopa kysymään, että mikä alus tämä Anya on ja kun vastasimme, että "76-jalkainen purjealus Suomen Turusta", häneltä lipsahti: "No niinpä tietenkin" ;-)
 
Huomenna sunnuntaina, tietenkin vasta kirkonmenojen jälkeen, alus saa [makea]vesipesun, jotta saamme Atlantin suolajäänteet pois aluksen pinnoilta.
 
Ja kohta sen jälkeen miehistö lähtee kukin omalle suunnalleen.
 

 
Sotogrande.
Finally.
This was a last minute decision by our captain: I managed to pick Sotogrande's map from their website and we turned to Sotogrande instead of stopping in Gibraltar.
Sailing thru Gibraltar was not easy: the head wind was 17 m/sec with the stream pushing us back to Atlantic.
The others in our group had some strange pieces of Band-Aid behind their ears: they were supposed to help them to avoid something that I have never had any idea about.
As we have been sailing with this boat in Venezuela (Orinoco river) and far north passing Svalbard I should by now know what kind of a sickness we are talking about.
This time our task was simply to bring S/Y Anya from Turku (Finland) to Sotogrande (in Spain) sailing thur the most demanding European sea areas I ever heard of: Baltic Sea, Nord Sea, Bay of Biscay and Bay of Cadiz.
Not to mention Gibraltar that I never had recognized as a major pain.
After Baltic Sea, in the Nordsee end of Kiel Channel two crew members returned home leaving the four of us with our captain.
The real thrill we had in the middle of the Bay of Biscay in a hell of a weather with numerous ships all around us.
We were obliged to take the sails down and fix a autopilot problem that never was supposed to happen.
For a moment I in my mind saw us the crew members carrying out our task at the wheel outside maintaining the heading the captain shouted from below.
We are so used to let Transas NaviGator Pro do everything for us: we just hit the NAV-button in the Autopilot panel.
 
The Bay of Cadiz was also rough, but the worst thing was the fog we encountered: without our two radars and the AIS that lets us see the commercial vessels we would have been in real trouble.
 
AIS was in major role when we had a good time with the Finnish cruising yacht Kristiina Regina where the crew was demonstrating VHF to a group of passengers on the bridge.
They were supposed to talk to a man on the deck, but we started to discuss with them unexpectedly.
On Channel 16!
In Finnish, of course.
Off the coast of Portugal.
We scared the hell out of someone called paananen.
He finally asked what kind a yacht is this Anya and we told him that this is a 76 ft sailing yacht from Turku, Finland.
Paananen mumbled something like "Sure, of course" ;-)
 
Tomorrow we will spend the time washing Anya.
 
-Artzi.