Sotogrande
Anya
Sun 3 Sep 2006 00:14
36°17.394 N
005°16.188 W 23:00:00 UTC Lopultakin olemme perillä. Cadizin lahdelta Gibraltarille oli aivan mahdottoman raju merenkäynti. Todellinen high seas 17 m/s vastatuulessa ja rajussa vasta-aallokossa. Meillä oli muilla erilaisia teippejä pitkin
korvantauksia, mutta itse en ole koskaan
a) tajunnut, mitä meritauti on ja
b) käyttänyt mitään ehkäiseviä aineita, jotka
mahdollisesti estäisivät minua saamasta selville, mitä kohdan a) tauti oikein
on.
Voin nyt kahden pitkän koepurjehduksen
(Orinoco-joki Venezuelassa ja Magdalene-vuono Huippuvuorilla) tuomalla tietyn
tason Anya-kokemuksella arvailla, että jos sitä meritautia ei vieläkään ole
saanut, sitä on varmaan turha enää toivoakaan.
Tämä tämänkertainenhan oli aito siirtopurjehdus
Turusta Sotograndeen, ei mikään hienostunut koepurjehdus.
Eikä hohdokasta yöelämää eri jetset-paikoissa, vaan
se sama miehistö oli vastassa aina kun heräsit.
En sanonut, että "aina, kun aamulla heräsit", koska
avomeripurjehduksilla ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin esim. aamu, tai
vaikkapa lounas ;-)
Me painoimme yhtä soittoa vuorokaudet
ympäri.
Ja kaksi miestä vielä karkasi alukselta
Brunsbüttelissä, jonka jälkeen meitä oli enää kapteeni
ja neljä urhokasta.
Voi vai kuvitella, miten vahtivuorot
sujuivat.
Varsinkin Biskajalla vatkaus oli aivan
tajutonta.
Ja kesken kaiken kitkutuksen kuuluu komento:
"Kaikki miehet kannelle. Purjeet alas, ei tästä tule yhtään
mitään!".
Siinä ei ehditty haalareita päälle panna, kun
oltiin taas tositoimissa.
Sen kokeen huippukohdassa pääsin jo mielessäni
kuvittelemaan meidät tämän tekniikan ihmeitä täynnä olevan aluksen peräruorissa,
pahimmassa tapauksessä hätäpinnassa sydvesti päässä tunnin vuoroissa pitämässä
alusta kapteenin kulloinkin komentamassa suunnassa.
Olemme niin tottuneet siihen, että Transas
NaviGator Pro hoitaa homman: määritellään reitti ja painetaan
NAV-nappulaa autopilotin paneelissa.
Kun sitten vihdoin viimein päästiin Gibraltarin Rockin itäpuolelle, kaikki ongelmat loppuivat käytännössä kuin veitsellä leikaten. Miehistö kokoontui peräkannelle ihmettelemään, etät
onko mitään tämän hienompaa missään koskaan ollutkaan.
Eikä ainakaa mitään pahempaa ;-)
Ja vielä hetkeä aikaisemmin minäkin olin muistellut
laulun sanoja: "Ooo ja merivettä kun vielä mä pärställe saa, niin valmis olen
steppailemaan".
Ja sitä vettä tuli: monet kerrat olen pahaa
aavistamatta nousemassa peräkanelle, kun jumalaton aalto heittää merivettä yli
koko aluksen. Voin vakuuttaa, että Atlantin suolainen merivesi ei ole sellaista
suihkuvettä, jota haluaa päällensä monta kertaa päivässä.
Cadizin lahdella olimme todellisen hernerokkasumun
keskellä, mutta se ei tahtia haitannut.
Käytettävissä oli kaksi tutkaa, joiden
kuvaruuduilta pystyi vertailemaan maaleja.
Navigointinäytöllä oli vielä AIS-järjestelmän
avulla näkyvissä kaikki alueella liikkuvat kauppa-alukset.
Ja kun AIS näytti aluksen nimen yms. tiedot, oli
helppo ottaa yhteyttä alukseen ja sopia miten esim. ohitus
hoidetaan.
AIS (Automatic Identification System) oli mukana
kuviossa, kun Portugalin länsirannikolla kuulimme, miten Kristiina
Regina-aluksen miehistö esitteli VHF:n saloja matkustajaryhmälle
komentosillallaan.
Siellä joku paajanen vastasi peräkannella,
kun silta kutsui.
Mutta me panimme oman kutsumme siihen sekaan:
"Kristiina Regina, this is Anya"... -tyyliin.
Paajasella ei mennyt jauhot kurkkuun, vaikka
VHF-esittely ei ollutkaan sujunut kanavalla 16 sääntöjen mukaisesti.
Hän erehtyi jopa kysymään, että mikä alus tämä Anya
on ja kun vastasimme, että "76-jalkainen purjealus Suomen Turusta", häneltä
lipsahti: "No niinpä tietenkin" ;-)
Huomenna sunnuntaina, tietenkin vasta kirkonmenojen
jälkeen, alus saa [makea]vesipesun, jotta saamme Atlantin suolajäänteet pois
aluksen pinnoilta.
Ja kohta sen jälkeen miehistö lähtee kukin omalle
suunnalleen.
Sotogrande.
Finally.
This was a last minute decision by our captain: I
managed to pick Sotogrande's map from their website and we turned to Sotogrande
instead of stopping in Gibraltar.
Sailing thru Gibraltar was not easy: the head wind
was 17 m/sec with the stream pushing us back to Atlantic.
The others in our group had some strange pieces of
Band-Aid behind their ears: they were supposed to help them to avoid something
that I have never had any idea about.
As we have been sailing with this boat in Venezuela
(Orinoco river) and far north passing Svalbard I should by now know what kind of
a sickness we are talking about.
This time our task was simply to bring S/Y Anya
from Turku (Finland) to Sotogrande (in Spain) sailing thur the most demanding
European sea areas I ever heard of: Baltic Sea, Nord Sea, Bay of Biscay and Bay
of Cadiz.
Not to mention Gibraltar that I never had
recognized as a major pain.
After Baltic Sea, in the Nordsee end of Kiel
Channel two crew members returned home leaving the four of us with our
captain.
The real thrill we had in the middle of the Bay of
Biscay in a hell of a weather with numerous ships all around us.
We were obliged to take the sails down and fix a
autopilot problem that never was supposed to happen.
For a moment I in my mind saw us the crew members
carrying out our task at the wheel outside maintaining the heading the captain
shouted from below.
We are so used to let Transas NaviGator Pro do
everything for us: we just hit the NAV-button in the Autopilot
panel.
The Bay of Cadiz was also rough, but the worst
thing was the fog we encountered: without our two radars and the AIS that lets
us see the commercial vessels we would have been in real trouble.
AIS was in major role when we had a good time with
the Finnish cruising yacht Kristiina Regina where the crew was
demonstrating VHF to a group of passengers on the bridge.
They were supposed to talk to a man on the deck,
but we started to discuss with them unexpectedly.
On Channel 16!
In Finnish, of course.
Off the coast of Portugal.
We scared the hell out of someone called
paananen.
He finally asked what kind a yacht is this
Anya and we told him that this is a 76 ft sailing yacht from Turku,
Finland.
Paananen mumbled something like
"Sure, of course" ;-)
Tomorrow we will spend the time washing
Anya.
-Artzi.
|