Ensimmäistä viikkoa

Sapattivapaa
Marjaana and Sami Piipari
Sat 26 Nov 2011 12:21
Lauantai 26.11.2011
 
Iridium puhelimen sähköposti ei toimi kunnolla. Siksi en pysty päivittämään tätä blogia kunnolla enkä lukemaan sähköposteja.
 
Sunnuntain lähdön jälkeen nostimme tiistai aamuna spinnun ja purjehdimme melko aluksi tyynessä mutta sitten melko hiipakassa 20 solmun tuulessa päivän ja keskiviikon vastaisen yön. Sijoituksemme nousi kohisten ihan kärjen tuntumaan. Tuona yönä ARC-venelaivasto oli edessämme ja valkoisia perävaloja oli joka puolella. Aamuyöstä ne kaikki olivat vaihtuneet, myös horisontin takaa ilmestyneet, vihreiksi etuvaloiksi.  Keskiviikkona päivällä laskimme spinnun ja sivutuulessa jatkoimme genualla. Huomasin seuraavana päivänä torstaina, että 2. etustaagi eli entinen babystaagi oli katkennut! Ilman sitä ei spinulla kannata ajaa. Sain muutamassa tunnissa vantin kansikiinnityshelan korjattua uudella vanttiruuvilla ym. ja nostimme seuraavana päivänä eli perjantaina spinnun taas.
 
Perjantaina ilma oli aurinkoinen, mutta illalla se muuttui sateisen harmaaksi. Yöllä sadepilvipuhureita tuli jonkin verran, ja aamuyöllä vahtivuorossani tuli sitten salaman nopeasti iso sellainen. Olin sisällä ja hyppäsin ruoriin, mutta vene broutsasi vähäsen, spinnu hörppäsi vettä ja repesi kuin temppelin esirippu!
Miehistöstä ei siis nyt ollut apua; Miina alkoi broutsissa itkemään ja muut oli nukkumassa eivätkä ehtineet hätiin.
No, kisa on nyt ohi, virsikirjalla ei vauhti riitä kun tuulikin on kevyttä. Meillä on ihan liian vähän spinnukorjausteippiä, neljäkymmentä metriä taitaisi riittää tähän repeämään.
 
Oma vika. Minun olisi ruorin sijasta pitänyt päästää spinnu heti takaliikistä, mutta kun... kokemus ei näytä riittävän. Ensi kerralla tiedän ja pitäisihän se tietää nytkin, mutta kun on niin itsepäinen kovapää.
(Jos pää olisi jo enemmän pehmeä kuin kova, niin purjeveneellä ei kannata yrittää Atlantin ylipurjehdusta. ARC:n koulutusseminaareissa Las Palmasissa tuli esille tapaus viime vuodelta: veneen kippari pakkasi tavaransa ja oli kesken kaiken lähtemässä kotiin. Onneksi miehistö huomasi ajoissa ja sai lukittua kipparin vessaan. Naapuriveneestä saatiin muutamassa päivässä erikoistumisvaiheessa ollut psykiatri paikalle, joka sai kipparin avaimen reiästä suostumaan siihen, että kotiinlähdön sijaan hän lähteekin naapuriveneeseen, tosin ei päälliköksi vaan tehtäviä vailla olevaksi miehistönjäseneksi).
 
Kalaa olemme saaneet hyvin, kaksi pientä mahi-mahia ja yksi isompi pääsi karkuun nostovaiheessa. Hedelmistä ja tuoretuotteista suuri osa on vielä ihan kunnossa ja pakastimesta emme ole syöneet vielä mitään. Siellä on valmiita ruokia tehtynä vajaaksi viikoksi ja vastaava määrä lihaa joten kissanruokapurkkeihin ei tarvitse turvautua jos saamme vielä vähän kalastettua.