03:25.58S 28:26.49W

Valentina
Sun 11 Jul 2010 10:37

Legin ensimmäinen  puolisko sujui nuottien mukaisesti ilman pientä kauneusvirhettä. En ollut riittävästi huomioinut päiväntasaajan merivirtojen vaikutusta. Sormenpäätuntuman mukaan ne veivät meitä runsas sata mailia länteen, mikä ekvaattorilla merkitsee paria pituusastetta. Tarkoitus oli ylittää päiväntasaaja kohdassa 25-26 astetta läntistä pituutta, nyt ylitys tapahtui 27 astetta 50 minuuttia.  Aivan alussa tilanteen olisi vielä voinut korjata ottamalla kurssin parina ensimmäisenä päivänä enemmän itään, sen jälkeen ei oikein mitään ollut tehtävissä, doldrumsiakaan ei polttoainetalouden takia olisi voinut ylittää koneella viistosti. Nyt polttoaineen kulutus sujui ennakkosuunnitelmien mukaan.

Kaikeksi onneksi tuulet ovat meille nyt olleet pari päivää suotuisat ja olemme pystyneet korjaamaan tilanteen pitämällä kurssia lounaan sijasta etelässä tai etelälounaassa. Täällä sitä nyt kohta oltaisiin, vaikka olisi onnistuttu ylittämään ekvaattori (kaiken varalta) vähän idempää. Nyt tultiin suorempaa reittiä.

Sääennusteetkin ovat pitäneet paikkansa, mitä kyllä voisi odottaakkin. Eteläisen Atlantin pasaatituulia nimittäin pidetään maailman stabiileimpina vallitsevina tuulina.

Välillä yöllä aina sattuu kaikenlaista. Toissayönä keulasta lensi yhtäkkiä jokin kuin ohjus kohti minua. Lentokalahan se tömähti ohjauspedaaliin. Hyvä ettei tullut päin näköä Törmäys oli sen verran voimakas, että lentokala ei jäänyt sätkyttelemään, vaan oli laakista vainaa.

Viime yönä sattui yksi kummallisimmista meritaisteluista purjehdusurallani. Kaksi lintua ryhtyi käymään suorastaan iholle. Lajitunnistus ei ole vahvimpia puoliani ja ei niistä paljon muuta näkynyt kuin hahmo vain. Tummia lintuja olivat, sellaisia merimetson kokoisia ehkä. Tulivat kuin aaveet ikään. Vuoropuhelumme jäi aika vähäiseksi, mutta eivät ne mitään laululintuja olleet vaan raakkujia.

Olisivatko olleet Fregattilintuja. Niiden olen kuullut joskus yrittävän sitkeästi istahtaa saalingille, mutta huonolla menestyksellä. Nämä kaksi tulivat kuitenkin alhaalla perän puolelta ja aikoivat ottaa ruorimiehen paikan haltuunsa. Mikä lie syynä, olisivatko mittarivalot kiinnostaneet.

Komensin ne ensin kuuluvasti painumaan helvettiin, mikä aluksi tehosikin. Mutta pian ne palasivat takaisin. Silloin sieppasin puoshaan j a ryhdyin vähän sörkkimään niitä, mutta ne vain väistelivät, eivätkä juuri näyttäneet pelkäävän. Kun  rahanomaiset karkotusyritykset eivät tehonneet, niin iskin puoshaalla toisen kanveesiin.

Tämän jälkeen toinenkin lintu perääntyi, mutta hetken kuluttua aloitti uudelleen ahdistelun. Aluksi pelästytin sen sumutorvella, mutta nopeasti se oppi, että tätä ääntä ei kannata pelätä. Se olikin taitavampi veijari, mutta sitten odotin kärsivällisesti, että se tulee iskuetäisyydelle ja napautin senkin pois pelistä. Enpä ole aiemmin käyttänyt puoshakaa lähitaisteluaseena.

Sääli tietysti luontokappaleita, mutta jossakin se meidänkin reviirimme raja kulkee, enkä missään nimessä aio luovuttaa ruorikomentoa ulkopuolisille.