Valentinan blogi heräsi taas henkiin. Jatkamme matkaa kesäpurjehduksella läntisellä Välimerellä. Aguadulce osoittautui kelpo talvisäilytyspaikaksi. Saharasta sinne kantautuva hiekka antoi jonkin verran lisätöitä kevätkunnostuksessa. Talven kuluessa uusia vikoja oli kertynyt suurin piirtein se määrä kuin aina, jos venettä ei käytetä pitkään aikaan. Kai tämä veneen ylläpito on yksi hulluuden laji.

Lähtiessä meillä oli mukana vanhat ystävämme Pekka ja Mariaana Salmi, jotka ovat kokeneita purjehtijoita. Meillä oli iltalähtö ja alkumatkan menimme sivutuulessa ja sitten illan hämärtyessä käännyimme täysmyötäiseen. Aamuyöstä tuuli hiipui ja kuudelta Helinä laittoi koneen käyntiin. Tunnin moottoroinnin jälkeen kone ylikuumeni. Vika oli siis ilmeisesti jäähdytysjärjestelmässä. Merivesisuodattimesta löytyi hiekalta tuntuvaa tavaraa, joka tarkemmin katsottuna osoittautui simpukankuorimurskaksi.

Talven aikana perävetolaitteen sisäpuolelle pesiytyneet simpukan olivat telakalla kuivuneet ja nyt kulkeutuneet sisään tulevan jäähdytysveden mukana järjestelmään. Löysimme niitä aina lämmönvaihtimen sisääntulosta asti. Nyt sitten katsellaan onko ongelma ratkaistu vai onko niitä lisää tukkeena lämmönvaihtimen sisällä, mistä niiden putsaaminen on työläämpi toimenpide. Olemmeko saaneet parannettua jäähdytysvedenkiertoa riittävästi? Olettaisin, että vaikka sillä vielä jotain jäänteitä putkistosta löytyy, ne pikku hiljaa murenevat ja kulkeutuvat ulos omia aikojaan.

Olemme jo ehtineet tutustua seuraavaan satamapaikkaamme Cartagenaan, joka on vanha historiallinen kaupunki, alkujaan Karthagolainen siirtokunta, sitten Roomalainen, välillä arabienkin hallussa. Ohessa joitain kuvia purjehdukselta ja kaupunkikierrokselta, viimeisessä kuvassa näkyy Valentinan uusi puomiteltta.