logo Valentina's Web Diary
Date: 27 Jun 2010 15:09:39
Title: Mindelo

Elämänmeno Mindelossa on Afrikkalaista tyyliä. Joka paikassa istuskelee joutilaita miehiä tai joku, joka leikkii työntekoa. Naisilla tuntuu olevan yleensä jotakin tekemistä, mutta varsin rauhallinen on heidänkin tekemisensä tahti.

Rahaa pyydetään aika usein kadulla, välillä agressiivisestikin, mutta varsinaisia kerjäläisiä ei ole eikä silmiinpistävää kurjuutta. Wikipedian mukaan 20% väestöstä elää 1,25 dollarilla/päivä, mutta kyllä täältä löytyy monilla hienoja omakotitaloja ja katumaastureita. Taitavat olla tulo- ja varallisuuserot aikamoiset. Siihen suuntaan monet Suomessakin haluaisivat asioiden menevän. Kuulemma edesauttaa talouden kehittymistä … ja miten hyvin tämä teoria on toiminut Kap Verdellä? Omaa ahneutta pitää kai vain yrittää perustella kaikenlaisin tavoin. Minun havaintojeni mukaan yleensä käy niin, että mitä enemmän ihmisellä on, sen ahneemmaksi hän tulee ja sitä enemmän hän vakuuttaa itselleen ja muille, että näin kuuluukin olla. Näin se on huumeidenkin kanssa, mitä enemmän niitä käyttää, sen enemmän niitä tarvitsee ja sen enemmän löytyy hyviä syitä käyttää lisää. Ja mitä enemmän on riippuvainen niistä, sitä vähemmän on vapautta.

Myös me kaikki elämäntapaveneilijät olemme etuoikeutettuja ihmisiä, joilla on varaa tällaiseen elämäntyyliin. Mutta maailman satamissa näyttää löytyvän monen tasoisella budjetilla liikkuvia purjehtijoita. Joidenkin elämä on hyvin askeettista ja vaatimatonta, toisilla on taas hienot jahdit. Kummat sitten ovat onnellisempia, en tiedä. Mutta tuntuu siltä, että mitä vaatimattomampi tyyli, sen vapaampaa on elämä. Ja mitä isompi on vene, sen isommat ovat murheet.

Kadulla saa täällä kävellä rauhassa. Ihmiset eivät ole päällekäyviä, mutta välillä voi löytyä joku ylen ystävällinen helppoheikki, joka yrittää päästä hyötymään rahoistasi. Turvallisuustilanne tuntuu kaupungilla hyvältä. Marinassa sisäänkäynti on lukittu ja kulku tapahtuu toimiston ohi. Öiseen aikaan siellä istuskelee vartija.

Marina on melko iso ja melko tyhjä. Sitä pyörittävät saksalaiset Kai Brossman ja Lutz Meyer-Scheel. Kai sanoi asuneensa täällä jo kohta parikymmentä vuotta. Joku kesä sitten hän oli viettämässä lomaa moottoriveneellä Saimaalla. Häneltä saa apua korjaus- ja varusteluhommiin, mutta tarvikkeiden saatavuus on varsin rajoitettua. Markkinat ovat sen verran pienet, että kovin isoa varastoa ei täällä kannata pitää. Marina maksaa pari kymmentä euroa yö, mutta aivan hyvä toinen vaihtoehto on jäädä ankkuriin lahdelle. Siellä kelluukin kymmenkunta purjevenettä, joilla ei näytä olevan kiire minnekään.

Kap Verde kuiville saarille puolen miljoonan asukasluku tuntuu aika suurelta. Palkkataso on täällä alhainen, mitä on vaikea uskoa, kun katselee paikallista hintatasoa. Esim. ravintolahinnat ovat jos ei suomalaista niin Etelä-Eurooppalaista tasoa ja kyllä niissä ainakin Mindelossa lähinnä paikallisia istuskelee. Mutta paikalliset banaanit ovat halpoja ja hyviä.

Ahkerat kiinalaiset ovat saamassa jalansijaa täälläkin. Pikku vaateliikkeet myyvät kiinalaista tuontitavaraa ja usein siellä istuskelee kiinalainen kassakoneen takana. Luulisi, että paikallisellakin palkkatasolla voisi tehdä vaatteita. Aikookohan tämä saari, jossa lähes kaikki on tuontitavaraa, pystyä maksamaan laskunsa ja luoda kehitystä pelkästään turistien tuomilla rahoilla?

Kommunikointi paikallisten kanssa jää puutteellisen kielitaitomme takia vähäiseksi. He puhuvat omaa kreolin portugalia eivätkä käytännössä sanaakaan muita kieliä. Ei taida edes pääasiallinen vientielinkeino eli turismi kannustaa kielten opiskeluun. Yli puolet Kap Verdeläisistä asuu ulkomailla, ja heidän kotiin lähettämänsä rahat muodostavat 20% bruttokansantuotteesta. Luulisi, että siellä sitä oppii kielitaitoa, mutta ehkä muuttoliike on yhden suuntaista.

JPEG image


Diary Entries