33:01.36S 27:53.85E

Valentina
Sun 21 Oct 2012 15:13

Torstaina kävimme Durbanin uShaka Marine Worldissa. Tämä olikin hieno keskus rantoine, vesipuistoine, ravintoloine ja kauppoineen. Kaikkein parasta oli höyrylaivan hylyn ympärille rakennettu merivesiakvaarioiden kokonaisuus, hienoin, jossa olemme koskaan vierailleet.

Perjantaina lähdimme jatkamaan matkaa. Sääennuste ei ollut paras mahdollinen, mutta parempaakaan ei ollut näköpiirissä. Iltapäivälle oli luvassa kevyttä vastatuulta, jonka piti illan ja yön aikana kääntyä sivutuuleksi ja sitten navakoitua sivumyötäiseksi parin vuorokauden ajaksi, näin ainakin neljän eri sääennusteen mukaan. Sanoin Helinälle ennen lähtöä, että minusta ennusteet ja isobaarikartat näyttävät niin sekavilta, että sää voi loppujen lopuksi olla mitä sattuu, mutta tuskin sieltä mitään eloonjäämismyrskyä tulee.

Niin siinä sitten kävi, että illalla tuuli navakoitui 10-15 m/s tuuleksi ja aivan suoraan vastaan ja vasten Agulhasin virtaa, mikä muodosti sellaisen aallokon, että normaali kruisingvauhtimme moottorilla tippui puoleen eli kolmeen solmuun. Virta vei meitä kuitenkin toiset kolme solmua lisää. Tätä keikutusta kesti aamuun asti. Vain salamat valaisivat synkkää yötämme. Sadekuuroja tuli yksi toisen perään.

Seuraavana aamuna tuuli kuivui pois ja jatkoimme moottorointia mainingissa ja tihkusateessa iltaan asti, jonka jälkeen odotettu kaakkoistuuli heräsi ja sateen lomassa oli joitain kuiviakin hetkiä. Aamulla olimme East Londonin tasalla, joka on ensimmäinen mahdollinen satama tai ankkuroitumispaikka tällä 250 mailin matkalla Durbanista. Koska vuorokauden sisällä oli odotettavissa lounaismyrsky, jäimme tänne puulaiturirötisköön kylkikiinnitykseen muutaman jo parhaat päivänsä nähneen veneen joukkoon.

Tämä oli varmaan yksi surkeimmista purjehduksistamme, jonka kruunasi se, että plotterimme sanoin sopimuksen irti matkan aikana. Onneksi meillä on niitä kaksi. Huomiseksi on siis luvassa vaihteeksi puuhastelua. Tämän päivän lepäilemme.

East London on Etelä-Afrikan ainoa jokisuistosatama. Joen vastarannalla on pieni Buffalo River Yacht Club, jossa veneet ovat keula- ja peräpoijussa kiinni joen ja vallitsevien tuulien suuntaisesti.  Siellä ei kuitenkaan ollut tilaa veneellemme, mutta menimme iltapäivällä tutustumaan pursiseuraan ja osallistuimme heidän suositulle sunnuntaipäivälliselle.

Väliä Durban East London pidetään kaikkein vaarallisimpana leginä, koska Agulhasin virta on siinä kaikkein voimakkain. Tällä osuudella pidettiin 1984 Durban-East London purjehduskilpailu, josta muodostui Etelä-Afrikan oma Fastnet Race. Sääennusteet olivat luvanneet 15 m/s nousevaa vastatuulta, mutta kilpailijat ajattelivat, että tämä ei ole mitään sellaista, mistä hyvin varustetut veneet ja kokeneet purjehtijat eivät selviytyisi. Ja kukaan ei tietysti halunnut olla vellihousu ja perua lähtöään varovaisuussyillä.

Lounaistuulta olikin sitten tuplaten enemmän, ehkä ylikin. Yksi vene miehistöineen katosi, toinen ajautui rantakallioille ja vain hyvällä onnella miehistö selvisi hengissä. Tapasimmekin yhden sen veneen miehistön jäsenistä. Useat veneet kastelivat mastonsa tai menivät ympäri ja kärsivät siitä tai muista syistä vaurioita. Lähes kaikki veneet nilkuttivat takaisin Durbaniin, joko omin avuin tai autettuna. Mutta paristakymmenestä veneestä yksi vene kuitenkin selvitti matkan East Londoniin.

Tarinan opetus oli varmaan se, että jos näyttää pahalta, kannattaa olla lähtemättä, koska joskus olosuhteet osoittautuvat vieläkin pahemmiksi. Ja pitää myös uskaltaa tehdä päätös itsenäisesti, olivat muut sitten mitä mieltä hyvänsä.