Tänään on aika hyvästellä ystävämme ja venenaapurimme Kalevi ”Allan”  Tuominen. Hän syntyi 78 vuotta sitten ja vietti lapsuutensa orpokodissa huoran kakarana, kuten hänelle sanottiin ja kesät ”huutokaupattuna”. Kolmetoistavuotiaana hän aloitti  säännöllisen työuran kaupan lähettinä ja toimi myöhemmin sähkö- ja merimiehenä Suomessa, Ruotsissa ja maailman merillä.

Jossain vaiheessa hänen oikea kämmenensä vaurioitui pahasti, kun se jäi paperivalssin väliin, ja sen seurauksena hän paljon myöhemmin pääsi viisikymppisenä varhaiseläkkeelle. Hän rakensi runkoa lukuun ottamatta itse lasikuituveneensä, jossa oli myös huomioitu tämä handicap ja aloitti erinäisten vaiheiden jälkeen uuden elämän live-a-board ihmisenä.

Pari vuotta sitten Marina Rubicónista tuli hänen purjehdusuransa päätesatama, kun hän sai aivoinfarktin ja vasen puoli halvaantui. Oikean käden motoriikka riittää vielä pitämään keppiä kädessä ja erityisesti häntä varten nikkaroitujen portaiden avulla hän pääsee laiturille ja liikkumaan lähiympäristössä.

Koska infarkti oli oikeassa aivopuoliskossa, niin puhekyky säilyi. Juttuja ja vitsejä riittää niin suomen, ruotsin, englannin ja espanjan kielellä. Meitä hämmästyttää se optimistinen elämänasenne, joka on jäljellä huolimatta kaikista vastoinkäymisistä ja usein vähemmän onnekkaista elämän käänteistö. Kalevin elämäntarinan rinnalla meidän matkapäiväkirjamme on vaatimatonta kerrottavaa.