Tänään
on aika hyvästellä ystävämme ja venenaapurimme Kalevi ”Allan” Tuominen. Hän syntyi 78 vuotta sitten ja
vietti lapsuutensa orpokodissa huoran kakarana, kuten hänelle sanottiin ja kesät
”huutokaupattuna”. Kolmetoistavuotiaana hän aloitti säännöllisen työuran kaupan lähettinä ja
toimi myöhemmin sähkö- ja merimiehenä Suomessa, Ruotsissa ja maailman
merillä.
Jossain vaiheessa hänen oikea kämmenensä vaurioitui pahasti, kun se
jäi paperivalssin väliin, ja sen seurauksena hän paljon myöhemmin pääsi
viisikymppisenä varhaiseläkkeelle. Hän rakensi runkoa lukuun ottamatta itse
lasikuituveneensä, jossa oli myös huomioitu tämä handicap ja aloitti erinäisten
vaiheiden jälkeen uuden elämän live-a-board ihmisenä.
Pari
vuotta sitten Marina Rubicónista tuli hänen purjehdusuransa päätesatama, kun hän
sai aivoinfarktin ja vasen puoli halvaantui. Oikean käden motoriikka riittää
vielä pitämään keppiä kädessä ja erityisesti häntä varten nikkaroitujen
portaiden avulla hän pääsee laiturille ja liikkumaan
lähiympäristössä.
Koska
infarkti oli oikeassa aivopuoliskossa, niin puhekyky säilyi. Juttuja ja vitsejä
riittää niin suomen, ruotsin, englannin ja espanjan kielellä. Meitä hämmästyttää
se optimistinen elämänasenne, joka on jäljellä huolimatta kaikista
vastoinkäymisistä ja usein vähemmän onnekkaista elämän käänteistö. Kalevin
elämäntarinan rinnalla meidän matkapäiväkirjamme on vaatimatonta
kerrottavaa.
