Valentina on jälleen vedessä. Vuosihuollot ja korjaukset ovat
loppusuoralla ja kourat hellinä. Onneksi ne ovat saaneet hyvää harjoitusta
köysien vetämisestä. Niiden lihakset ovatkin suurin piirtein ainoat, jotka
saavat purjehduksessa riittävästi treenausta.
Olemme
taas olleet verkon piirissä ja on ehtinyt vähän seuraamaan maailman tapahtumia.
Uusiseelantilainen sääguru Bob McDavitt aloittaa viikoittaisen uutiskirjeensä
aina sanoin " weather is a mix of pattern and chaos". Siinä se sään ennustamisen
vaikeus. Tämä pätee aika hyvin talouden ennustamiseen. Ja taitaa tällä hetkellä
tuo kaaos olla hallitseva elementti.
Vaikka
säätilojen ennustamisessa on liikaa muuttujia, niin ainakin sään muutosten
voidaan olettaa noudattavan jotain kvantifioitavia lainalaisuuksia. Toisin on
talouden laita, koska se on inhimillistä toimintaa ja ennakoimatonta.
Murrosaikoina ekonomistien ennusteet eivät ole sen parempia kuin
maallikoidenkaan. Mutta aina löytyy näitä julkisuudenkipeitä talousguruja, jotka
haluavat esiintyä suurina tietäjinä. Kun on monta gurua ja monta arvausta, niin
aika usein joku pääsee sanomaan jälkikäteen, että kyllä minä tiesin.
Silloin kun elämme vakaita aikoja, pattern on vallitseva ja
ekonomistien ennusteet menevät paremmin nappiin. Mutta silloinkin ennustaminen
on järkevää vain lyhyellä tähtäimellä. Talous on osa kulttuurievoluutiota ja
niin suurta näkijää ei vielä ole syntynyt, joka osaisi kertoa tulevia. Melko
varmaa kuitenkin on, että muutaman kymmenen vuoden kuluessa meillä on täysin
toisenlainen taloudellinen, poliittinen ja ideologinen
maailmankartta.
Kommunistisessa ideologiassa ja viisivuotissuunnitelmissa oli
paljon hyvää. Tähän mennessä yritykset ovat kaatuneet ihmisten ahneuteen,
itsekkyyteen ja vallanhimoon. Miksi ne epätoivottavimmat tapaukset onnistuvat
aina raivaamaan itselleen tien valtaan? Kapitalistinen järjestelmä ei ole
eettisesti sen parempi, mutta markkinatalouden ja demokratian - vaikka
epätäydellisenkin – takia se on ollut joustavampi ja elinvoimaisempi.
Tämä
ei kuitenkaan tee siitä eettisesti parempaa järjestelmää. Trendi joillekin
kasautuvista järjettömän suurista omaisuusmassoista ja tuloista näyttää
mielestäni enemmän kapitalismin loppusoitolta kuin sen lopulliselta maailman
valloitukselta. Talouskehityksen kannalta epätasa-arvo ei ole negatiivinen asia.
Kysymys on enemmän eettinen. Kommunistiset ja muut diktatuurit kaatuvat siihen,
että ihmiset eivät enää usko niihin. Ja samoin käy kapitalismille. Ei oikein
tunnu uskottavalta, että nykyinen asiantila olisi viimeinen sana ihmiskunnan
taloudellisessa kehityksessä.
Jotkut, ja etenkin ökyrikkaat itse, pitävät vallitsevaa asiaintilaa
aivan luonnollisena ja oikeutettuna, aivan kuin vielä kuninkaalliset vain pieni
hetki sitten. Kukapa silloin kyseenalaisti sitä, että joillakin oli luonnostaan
valta ja kaikki omaisuus ja että se lisäksi oli periytyvää. Mutta myönnetään.
että myös purjehtijan elämä on etuoikeutettua elämää, vaikka tämä ei olekaan
vain joutilasta elämää päivänpaisteessa.
Kummallisinta minusta tässä länsimaiden talouskriisissä on, että
mitään kriisiä ei edes ole. Jos kelaamme länsimaiden taloushistoriaa taaksepäin
parisataa vuotta, niin näin hyviä aikoja kuin nyt elämme, on vaikea
löytää.
Ihmiskunnan suurimmat ongelmat ovat kolmansien maiden köyhyys,
ympäristöongelmat ja edelleenkin hallitsematon väestönkasvu – myönnettäköön,
että tässäkin asiassa on tullut tehtyä henkilökohtaisia
virheratkaisuja.