Valentina on jälleen vedessä. Vuosihuollot ja korjaukset ovat loppusuoralla ja kourat hellinä. Onneksi ne ovat saaneet hyvää harjoitusta köysien vetämisestä. Niiden lihakset ovatkin suurin piirtein ainoat, jotka saavat purjehduksessa riittävästi treenausta.

Olemme taas olleet verkon piirissä ja on ehtinyt vähän seuraamaan maailman tapahtumia. Uusiseelantilainen sääguru Bob McDavitt aloittaa viikoittaisen uutiskirjeensä aina sanoin " weather is a mix of pattern and chaos". Siinä se sään ennustamisen vaikeus. Tämä pätee aika hyvin talouden ennustamiseen. Ja taitaa tällä hetkellä tuo kaaos olla hallitseva elementti.

Vaikka säätilojen ennustamisessa on liikaa muuttujia, niin ainakin sään muutosten voidaan olettaa noudattavan jotain kvantifioitavia lainalaisuuksia. Toisin on talouden laita, koska se on inhimillistä toimintaa ja ennakoimatonta. Murrosaikoina ekonomistien ennusteet eivät ole sen parempia kuin maallikoidenkaan. Mutta aina löytyy näitä julkisuudenkipeitä talousguruja, jotka haluavat esiintyä suurina tietäjinä. Kun on monta gurua ja monta arvausta, niin aika usein joku pääsee sanomaan jälkikäteen, että kyllä minä tiesin.

Silloin kun elämme vakaita aikoja, pattern on vallitseva ja ekonomistien ennusteet menevät paremmin nappiin. Mutta silloinkin ennustaminen on järkevää vain lyhyellä tähtäimellä. Talous on osa kulttuurievoluutiota ja niin suurta näkijää ei vielä ole syntynyt, joka osaisi kertoa tulevia. Melko varmaa kuitenkin on, että muutaman kymmenen vuoden kuluessa meillä on täysin toisenlainen taloudellinen, poliittinen ja ideologinen maailmankartta.

Kommunistisessa ideologiassa ja viisivuotissuunnitelmissa oli paljon hyvää. Tähän mennessä yritykset ovat kaatuneet ihmisten ahneuteen, itsekkyyteen ja vallanhimoon. Miksi ne epätoivottavimmat tapaukset onnistuvat aina raivaamaan itselleen tien valtaan? Kapitalistinen järjestelmä ei ole eettisesti sen parempi, mutta markkinatalouden ja demokratian - vaikka epätäydellisenkin – takia se on ollut joustavampi ja elinvoimaisempi.

Tämä ei kuitenkaan tee siitä eettisesti parempaa järjestelmää. Trendi joillekin kasautuvista järjettömän suurista omaisuusmassoista ja tuloista näyttää mielestäni enemmän kapitalismin loppusoitolta kuin sen lopulliselta maailman valloitukselta. Talouskehityksen kannalta epätasa-arvo ei ole negatiivinen asia. Kysymys on enemmän eettinen. Kommunistiset ja muut diktatuurit kaatuvat siihen, että ihmiset eivät enää usko niihin. Ja samoin käy kapitalismille. Ei oikein tunnu uskottavalta, että nykyinen asiantila olisi viimeinen sana ihmiskunnan taloudellisessa kehityksessä.

Jotkut, ja etenkin ökyrikkaat itse, pitävät vallitsevaa asiaintilaa aivan luonnollisena ja oikeutettuna, aivan kuin vielä kuninkaalliset vain pieni hetki sitten. Kukapa silloin kyseenalaisti sitä, että joillakin oli luonnostaan valta ja kaikki omaisuus ja että se lisäksi oli periytyvää. Mutta myönnetään. että myös purjehtijan elämä on etuoikeutettua elämää, vaikka tämä ei olekaan vain joutilasta elämää päivänpaisteessa.

Kummallisinta minusta tässä länsimaiden talouskriisissä on, että mitään kriisiä ei edes ole. Jos kelaamme länsimaiden taloushistoriaa taaksepäin parisataa vuotta, niin näin hyviä aikoja kuin nyt elämme, on vaikea löytää.

Ihmiskunnan suurimmat ongelmat ovat kolmansien maiden köyhyys, ympäristöongelmat ja edelleenkin hallitsematon väestönkasvu – myönnettäköön, että tässäkin asiassa on tullut tehtyä henkilökohtaisia virheratkaisuja.