Ilmat
senkun lämpenevät ja kesä taitaa olla tulollaan.
Sunnuntaina oli suuri urheilupäivä. Koko maa pysähtyi seuraamaan
rugbyn MM-finaalia NZ – Ranska. Mekin olimme liittyneet All Blacks`n
kannattajajoukkoihin. All Blacks oli turnauksen paras joukkue, mutta Ranska oli
lukenut ensimmäisen kohtaamisen jälkeen hyvin kotiläksynsä ja NZ voitti finaalin
vain nihkeästi 8-7. Maailmanmestaruus on Uudessa Seelannissa verrattavissa
jääkiekon maailmanmestaruuteen Suomessa, tai ehkä vielä vähän merkittävämpi
asia. Ja onhan rugby maailmanlaajuisesti katsottuna myös harrastetumpi
laji.
Ranskankin joukkue näytti koostuvan ihan ranskalaisista pelaajista
eikä afrikkalaisista niin kuin heidän jalkapallomaajoukkueensa, josta taitaa
löytyä vain pari etnisesti ranskalaista. Ranska on selvästi hyödyntänyt
tehokkaasti siirtolaisia urheilun saralla, vaikka muutoin tuo siirtolaisuus ei
ole tainnut siellä olla kovinkaan hyvin junailtu.
Uuden
Seelannin talous näyttää olevan hyvässä iskussa. Sekä NZ että Australia ovat
selvästi hyötyneet sijainnistaan Kaukoidän kasvukeskusten naapurissa. Huono
puoli meidän kannaltamme on siinä, että kummankin maan valuutta on vahvistunut.
Vielä pari vuotta sitten NZ$:n sai 0,4 eurolla. Nyt siitä joutuu pulittamaan 0,6
euroa. En kuvaisi tätä vieläkään meidän näkökulmastamme kalliiksi maaksi, mutta
en myöskään erityisen edulliseksi matkailukohteeksi.
Maan
asukasluku on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana runsaasta kolmesta
miljoonasta yli neljään miljoonaan. Siirtolaisia tänne on virrannut tasaiseen
tahtiin, mikä luo lisää dynaamisuutta talouteen. Toisin kuin Pohjoismaissa
täällä on tiukka seula ja maahan otetaan sopivia siirtolaisia eikä sitä
porukkaan, joka muodostuu kiviriipaksi.
Kyllä
pakolaisistakin on jonkun pidettävä huolta, mutta kun niistä iso osa näyttää
olevan elintasopakolaisia. Monilla pakolaisilla on tietysti sellainen
kulttuuritausta, että heillä on kiinnostusta ja kykyä työntekoon. Mutta sitten
on tämä ryhmä, joka selkeästi on ennalta jo suunnitellut ”pakoreittinsä” siten,
että he päätyvät maahan, jossa on paras sosiaaliturva ja ilmaista rahaa
jaossa.
Useimmat todelliset pakolaiset voidaan huolehtia lähempänä
kotimaataan ja paljon pienemmillä kustannuksilla. Eikä suurimmalla osalla
pakolaisista ole edes mahdollisuutta matkustaa kaukaiseen pohjolaan.
Kehittyneiden maiden tulisi panostaa näiden pakolaisten ja niitä vastaan
ottavien useimmiten köyhien maiden tukemiseen. Paljon halvempi heitä on ruokkia
ja majoittaa heille kotioloistaankin tutuissa savimajoissa kuin Suomen kalliissa
asunnoissa.
Monet
pakolaiset ovat hyödyksi Suomen talouselämälle. Sitten on ryhmiä, joilla ei ole
mitään annettavaa. Sosiaalipummeja on Suomessa omastakin takaa riittävästi. Emme
tarvitse niitä yhtään lisää tuontitavarana. Ja nämä ovat taitavia käyttämään
järjestelmää hyväksi, kun kenkä oven rakoon on saatu.
En
paheksu esim. moniavioisuutta. Mutta jos miehellä on yksi varsinainen vaimo ja
muutama epävirallinen siinä ohessa, jotka nauttivat yksinhuoltajatukea, niin
jossain menee pieleen. Tai jos juuri 18 vuotta täyttäneitä tyttöjä, joilla on jo
kansalaisuus, naitetaan muutama kymmenen vuotta vanhemmille miehille, jotka näin
avioliiton kautta saavat maahanmuutto-oikeuden, niin se on järjestelmämme
hyväksikäyttöä.
Kannatan Päivi Räsäsen ehdotusta, että Suomen olisi parempi ottaa
pakolaisia kristityistä maista, koska heillä on enemmän yhteistä
kulttuuritaustaa meidän kanssamme. Siitä ei seuraa minkäänlaista
monikulttuurista rikkautta, jos maahanmuuttajat eivät pysty sopeutumaan
paikalliseen kulttuuriin.
Muslimit ovat usein kunnon porukkaa eivätkä turhaan pidä meteliä
uskonnostaan. Mutta sitten on tämä epätoivottavin ryhmä, joka äänekkäästi vaatii
oikeuksiaan oman uskonnollisen tapakulttuurinsa harjoittamiseen. Mielestäni
esim. nuo öljyrikkaat Saudi-Arabia ja Iran voisivat huolehtia näistä
uskonveljistään. Mutta jostain syystä näyttää siltä, että puolin ja toisin ei
oikein ole vetovoimaa – miksiköhän?
