Ilmat senkun lämpenevät ja kesä taitaa olla tulollaan.

Sunnuntaina oli suuri urheilupäivä. Koko maa pysähtyi seuraamaan rugbyn MM-finaalia NZ – Ranska. Mekin olimme liittyneet All Blacks`n kannattajajoukkoihin. All Blacks oli turnauksen paras joukkue, mutta Ranska oli lukenut ensimmäisen kohtaamisen jälkeen hyvin kotiläksynsä ja NZ voitti finaalin vain nihkeästi 8-7. Maailmanmestaruus on Uudessa Seelannissa verrattavissa jääkiekon maailmanmestaruuteen Suomessa, tai ehkä vielä vähän merkittävämpi asia. Ja onhan rugby maailmanlaajuisesti katsottuna myös harrastetumpi laji.

Ranskankin joukkue näytti koostuvan ihan ranskalaisista pelaajista eikä afrikkalaisista niin kuin heidän jalkapallomaajoukkueensa, josta taitaa löytyä vain pari etnisesti ranskalaista. Ranska on selvästi hyödyntänyt tehokkaasti siirtolaisia urheilun saralla, vaikka muutoin tuo siirtolaisuus ei ole tainnut siellä olla kovinkaan hyvin junailtu.

Uuden Seelannin talous näyttää olevan hyvässä iskussa. Sekä NZ että Australia ovat selvästi hyötyneet sijainnistaan Kaukoidän kasvukeskusten naapurissa. Huono puoli meidän kannaltamme on siinä, että kummankin maan valuutta on vahvistunut. Vielä pari vuotta sitten NZ$:n sai 0,4 eurolla. Nyt siitä joutuu pulittamaan 0,6 euroa. En kuvaisi tätä vieläkään meidän näkökulmastamme kalliiksi maaksi, mutta en myöskään erityisen edulliseksi matkailukohteeksi.

Maan asukasluku on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana runsaasta kolmesta miljoonasta yli neljään miljoonaan. Siirtolaisia tänne on virrannut tasaiseen tahtiin, mikä luo lisää dynaamisuutta talouteen. Toisin kuin Pohjoismaissa täällä on tiukka seula ja maahan otetaan sopivia siirtolaisia eikä sitä porukkaan, joka muodostuu kiviriipaksi.

Kyllä pakolaisistakin on jonkun pidettävä huolta, mutta kun niistä iso osa näyttää olevan elintasopakolaisia. Monilla pakolaisilla on tietysti sellainen kulttuuritausta, että heillä on kiinnostusta ja kykyä työntekoon. Mutta sitten on tämä ryhmä, joka selkeästi on ennalta jo suunnitellut ”pakoreittinsä” siten, että he päätyvät maahan, jossa on paras sosiaaliturva ja ilmaista rahaa jaossa.

Useimmat todelliset pakolaiset voidaan huolehtia lähempänä kotimaataan ja paljon pienemmillä kustannuksilla. Eikä suurimmalla osalla pakolaisista ole edes mahdollisuutta matkustaa kaukaiseen pohjolaan. Kehittyneiden maiden tulisi panostaa näiden pakolaisten ja niitä vastaan ottavien useimmiten köyhien maiden tukemiseen. Paljon halvempi heitä on ruokkia ja majoittaa heille kotioloistaankin tutuissa savimajoissa kuin Suomen kalliissa asunnoissa.

Monet pakolaiset ovat hyödyksi Suomen talouselämälle. Sitten on ryhmiä, joilla ei ole mitään annettavaa. Sosiaalipummeja on Suomessa omastakin takaa riittävästi. Emme tarvitse niitä yhtään lisää tuontitavarana. Ja nämä ovat taitavia käyttämään järjestelmää hyväksi, kun kenkä oven rakoon on saatu.

En paheksu esim. moniavioisuutta. Mutta jos miehellä on yksi varsinainen vaimo ja muutama epävirallinen siinä ohessa, jotka nauttivat yksinhuoltajatukea, niin jossain menee pieleen. Tai jos juuri 18 vuotta täyttäneitä tyttöjä, joilla on jo kansalaisuus, naitetaan muutama kymmenen vuotta vanhemmille miehille, jotka näin avioliiton kautta saavat maahanmuutto-oikeuden, niin se on järjestelmämme hyväksikäyttöä.

Kannatan Päivi Räsäsen ehdotusta, että Suomen olisi parempi ottaa pakolaisia kristityistä maista, koska heillä on enemmän yhteistä kulttuuritaustaa meidän kanssamme. Siitä ei seuraa minkäänlaista monikulttuurista rikkautta, jos maahanmuuttajat eivät pysty sopeutumaan paikalliseen kulttuuriin.

Muslimit ovat usein kunnon porukkaa eivätkä turhaan pidä meteliä uskonnostaan. Mutta sitten on tämä epätoivottavin ryhmä, joka äänekkäästi vaatii oikeuksiaan oman uskonnollisen tapakulttuurinsa harjoittamiseen. Mielestäni esim. nuo öljyrikkaat Saudi-Arabia ja Iran voisivat huolehtia näistä uskonveljistään. Mutta jostain syystä näyttää siltä, että puolin ja toisin ei oikein ole vetovoimaa – miksiköhän?