logo Valentina's Web Diary
Date: 22 Sep 2011 04:54:50
Title: Savusavu
[<< Prev Post] | [Next Post >>]
[Back to Index/Map]

Olemme ehtineet hyvin asettua aloillemme Savusavuun, jossa kahdella eri marinalla on yhteensä muutama kymmenen poijua veneilijöille. Tämä on kruisailijoiden suuresti suosima paikka Fijillä. Rannalla olevasta pikku kaupungista löytyy kaikki perusasiat, mitä veneilijät tarvitsevat.

Paikallinen väestö on ystävällistä ja heihin on helppo saada kontakti. Englantia puhutaan yleisesti. Väestö on täällä pääosin melanesialaisia tai sitten intialaisia. Melanesialaiset poikkeavat ulkonäöltään selvästi isoista polynesialaisista, vaikka eivät varsinaisesti ole pienikokoisia. He eivät vaikuta ulkonäöltään aasialaisiltakaan. Yleensä heillä on kähärä tukka, sensuellit piirteet, tumma iho ja minusta he muistuttavat enemmänkin neekereitä.

Intialaiset ovat tulleet tänne alkujaan siksi, että britit toivat aikoinaan heitä tänne töihin, koska alkuasukkailla oli parempaakin tekemistä kuin työskennellä nälkäpalkalla brittien plantaaseilla. Nyt heillä on keskeinen osa liike-elämässä. He pyörittävät kauppoja, ravintoloita ja muita pikku yrityksiä.

Tänään lähdimme bussilla käymään saaren toisella puolella olevassa hieman isommassa Labasan kaupungissa. Itse kaupunki ei ole mielenkiintoinen, mutta matka sinne kiemurtelee halki vuoristoisen saaren ja upean sademetsän. Luonto on yllättävän erilainen kuin Samoalla, vaikka lähes samoilla leveysasteilla edelleen olemme eikä ilmastossa ole suurta eroa. Matkan varrella on paljon reheviä pikku viljelmiä, mutta suurin osa on kuitenkin villinä rehottavaa sademetsää. Labasa puolestaan on sokeriruokotuotannon keskus.

Matkaa kertyi yhteen suuntaan 85 kilometriä, mutta koska ison osan ajasta bussi mateli jyrkkiä nousuja, kului aikaa kaksi ja puoli tuntia suuntaansa. Hintaa bussilipulle tuli 2,6 euroa. On se kumma, vaikka autot ovat tuontitavaraa ja polttoaineet ostetaan maailmanmarkkinahintaan täälläkin, niin miksi Suomessa kaikki perusasiat ovat kymmenen kertaa kalliimpia.

Matkan varrella oli pikku sahoja. Isoisäni aikoinaan vei puutavaraa muihin maihin. Mieleeni tuli, että pitäisiköhän minun ryhtyä tuomaan lautatavaraa Suomeen. Täältä löytyisi monenlaista puutavaraa. Koska tuo ammattitaito tuolle alalle on niin huono, niin ehkäpä kannattaisi ryhtyä tuomaan yksinkertaisesti polttopuita. Nehän maksavat maltaita Suomessa. Varmaan vielä rahtikulujenkin jälkeen pystyisi myymään alle puoleen hintaan mitä kilpailijat.

En yhtään ihmettele, että Suomen metsäteollisuus siirtää toimintoja kolmansiin maihin. Paitsi raaka-aine niin kaikki muukin siellä on halvempaa. Teollisuudelle ei jää nykyhinnoilla muuta vaihtoehtoa. Muuten kilpailijat vievät markkinat.  Ja sama asia pätee muuhunkin teollisuuteen. Ei niitä kännyköitä kannata Suomessa valmistaa. Ja esim. Kone tekee nykyisin jo yli puolet hisseistään Kiinan tehtaallaan. Toistaiseksi ne kaikki menevät kuitenkin Kiinan markkinoille, jossa on pilvenpiirtäjien rakennusbuumi ollut pitkään päällä.

Suomi ja Länsi-Eurooppa ovat ison sopeutumisen edessä. Adam Smithin kuuluisa näkymätön käsi tasaa pitkässä juoksussa voittoja ja tasoittaa elintasoeroja. Huonolla tuurilla on edessä kurjistuminen, hyvällä tuurilla hyvinvointi kasvaa Suomessakin, mutta ei sellaista vauhtia kuin maailmalla keskimäärin. Pääomia omistavat yksityiset ja yhteisöt saattavat hyvinkin pärjätä, koska myös pienet yritykset kansainvälistyvät vauhdilla ja pääoma hakeutuu sinne, missä on parhaat tuotot. Häviäjiä tulevat olemaan palkkatyöläiset.

Suomalaisella kustannustasolla ei yksinkertaisesti pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Suomipoika on niin kallispalkkainen, että edes ilmaisia marjoja ei työttömän kannata käydä metsässä poimimassa myyntiin, vaikka tulot olisivat verovapaita. Sitäkin varten pitää roudata poimijat ulkomailta.

En usko, että tuo niin erinomainen koulutuskaan pelastaa Suomea. Olemme panneet merkille näissä maissa, joissa olemme vierailleet, että koulutukselle laitetaan paljon painoa ja Euroopan etumatka on nopeasti kuroutumassa kiinni. Ja vähän luulen, että tuo opiskelumotivaatio on köyhemmissä maissa usein parempi. Kun olemme katselleet nuorisoa kaduilla, niin he ovat hyvin käyttäytyviä eikä ole samanlaisia järjestyshäiriöitä, mitkä Suomessa ovat arkipäivää.

Mutta voihan olla, että tuo Kreikan-kriisi lopulta romauttaa euron arvon ja palauttaa Länsi-Euroopan kilpailukyvyn. Se olisi Euroopalle onnenpotku, mutta ei meidän krusingbudjetillemme. Olemme jo tottuneet siihen, että vaikka kuinka yritämme tuhlata, emme saa täällä menemään puoliakaan niistä elinkustannuksista, joihin Suomessa olemme tottuneet.

Nyt pitäisi varmaan lähteä syömään läheisessä ravintolassa maittava ateria 3-4 eurolla. Siellä on iso taulutelevisio ja Helinästä on pikku hiljaa tullut Rugbyn asiantuntija MM-kisojen myötä. Tänään olisi Tongan ja Japanin välinen matsi. Kisojen painavin ja kookkain joukkue kohtaa kisojen keveimmän ja lyhimmän joukkueen. Tongan voitto ei silti ole varma. Edellisessä kohtaamisessa Japani voitti Tongan pisteellä. Kummallakaan joukkueella ei näytä kuitenkaan olevan mahdollisuutta loppupeleihin.

[<< Prev Post] | [Next Post >>]
[Back to Index/Map]

Diary Entries