Olemme
ehtineet hyvin asettua aloillemme Savusavuun, jossa kahdella eri marinalla on
yhteensä muutama kymmenen poijua veneilijöille. Tämä on kruisailijoiden suuresti
suosima paikka Fijillä. Rannalla olevasta pikku kaupungista löytyy kaikki
perusasiat, mitä veneilijät tarvitsevat.
Paikallinen väestö on ystävällistä ja heihin on helppo saada
kontakti. Englantia puhutaan yleisesti. Väestö on täällä pääosin melanesialaisia
tai sitten intialaisia. Melanesialaiset poikkeavat ulkonäöltään selvästi isoista
polynesialaisista, vaikka eivät varsinaisesti ole pienikokoisia. He eivät
vaikuta ulkonäöltään aasialaisiltakaan. Yleensä heillä on kähärä tukka,
sensuellit piirteet, tumma iho ja minusta he muistuttavat enemmänkin neekereitä.
Intialaiset ovat tulleet tänne alkujaan siksi, että britit toivat
aikoinaan heitä tänne töihin, koska alkuasukkailla oli parempaakin tekemistä
kuin työskennellä nälkäpalkalla brittien plantaaseilla. Nyt heillä on keskeinen
osa liike-elämässä. He pyörittävät kauppoja, ravintoloita ja muita pikku
yrityksiä.
Tänään
lähdimme bussilla käymään saaren toisella puolella olevassa hieman isommassa
Labasan kaupungissa. Itse kaupunki ei ole mielenkiintoinen, mutta matka sinne
kiemurtelee halki vuoristoisen saaren ja upean sademetsän. Luonto on yllättävän
erilainen kuin Samoalla, vaikka lähes samoilla leveysasteilla edelleen olemme
eikä ilmastossa ole suurta eroa. Matkan varrella on paljon reheviä pikku
viljelmiä, mutta suurin osa on kuitenkin villinä rehottavaa sademetsää. Labasa
puolestaan on sokeriruokotuotannon keskus.
Matkaa
kertyi yhteen suuntaan 85 kilometriä, mutta koska ison osan ajasta bussi mateli
jyrkkiä nousuja, kului aikaa kaksi ja puoli tuntia suuntaansa. Hintaa
bussilipulle tuli 2,6 euroa. On se kumma, vaikka autot ovat tuontitavaraa ja
polttoaineet ostetaan maailmanmarkkinahintaan täälläkin, niin miksi Suomessa
kaikki perusasiat ovat kymmenen kertaa kalliimpia.
Matkan
varrella oli pikku sahoja. Isoisäni aikoinaan vei puutavaraa muihin maihin.
Mieleeni tuli, että pitäisiköhän minun ryhtyä tuomaan lautatavaraa Suomeen.
Täältä löytyisi monenlaista puutavaraa. Koska tuo ammattitaito tuolle alalle on
niin huono, niin ehkäpä kannattaisi ryhtyä tuomaan yksinkertaisesti polttopuita.
Nehän maksavat maltaita Suomessa. Varmaan vielä rahtikulujenkin jälkeen pystyisi
myymään alle puoleen hintaan mitä kilpailijat.
En
yhtään ihmettele, että Suomen metsäteollisuus siirtää toimintoja kolmansiin
maihin. Paitsi raaka-aine niin kaikki muukin siellä on halvempaa. Teollisuudelle
ei jää nykyhinnoilla muuta vaihtoehtoa. Muuten kilpailijat vievät markkinat.
Ja sama asia pätee muuhunkin
teollisuuteen. Ei niitä kännyköitä kannata Suomessa valmistaa. Ja esim. Kone
tekee nykyisin jo yli puolet hisseistään Kiinan tehtaallaan. Toistaiseksi ne
kaikki menevät kuitenkin Kiinan markkinoille, jossa on pilvenpiirtäjien
rakennusbuumi ollut pitkään päällä.
Suomi
ja Länsi-Eurooppa ovat ison sopeutumisen edessä. Adam Smithin kuuluisa näkymätön
käsi tasaa pitkässä juoksussa voittoja ja tasoittaa elintasoeroja. Huonolla
tuurilla on edessä kurjistuminen, hyvällä tuurilla hyvinvointi kasvaa
Suomessakin, mutta ei sellaista vauhtia kuin maailmalla keskimäärin. Pääomia
omistavat yksityiset ja yhteisöt saattavat hyvinkin pärjätä, koska myös pienet
yritykset kansainvälistyvät vauhdilla ja pääoma hakeutuu sinne, missä on parhaat
tuotot. Häviäjiä tulevat olemaan palkkatyöläiset.
Suomalaisella kustannustasolla ei yksinkertaisesti pärjää
kansainvälisessä kilpailussa. Suomipoika on niin kallispalkkainen, että edes
ilmaisia marjoja ei työttömän kannata käydä metsässä poimimassa myyntiin, vaikka
tulot olisivat verovapaita. Sitäkin varten pitää roudata poimijat
ulkomailta.
En
usko, että tuo niin erinomainen koulutuskaan pelastaa Suomea. Olemme panneet
merkille näissä maissa, joissa olemme vierailleet, että koulutukselle laitetaan
paljon painoa ja Euroopan etumatka on nopeasti kuroutumassa kiinni. Ja vähän
luulen, että tuo opiskelumotivaatio on köyhemmissä maissa usein parempi. Kun
olemme katselleet nuorisoa kaduilla, niin he ovat hyvin käyttäytyviä eikä ole
samanlaisia järjestyshäiriöitä, mitkä Suomessa ovat arkipäivää.
Mutta
voihan olla, että tuo Kreikan-kriisi lopulta romauttaa euron arvon ja palauttaa
Länsi-Euroopan kilpailukyvyn. Se olisi Euroopalle onnenpotku, mutta ei meidän
krusingbudjetillemme. Olemme jo tottuneet siihen, että vaikka kuinka yritämme
tuhlata, emme saa täällä menemään puoliakaan niistä elinkustannuksista, joihin
Suomessa olemme tottuneet.
Nyt
pitäisi varmaan lähteä syömään läheisessä ravintolassa maittava ateria 3-4
eurolla. Siellä on iso taulutelevisio ja Helinästä on pikku hiljaa tullut Rugbyn
asiantuntija MM-kisojen myötä. Tänään olisi Tongan ja Japanin välinen matsi.
Kisojen painavin ja kookkain joukkue kohtaa kisojen keveimmän ja lyhimmän
joukkueen. Tongan voitto ei silti ole varma. Edellisessä kohtaamisessa Japani
voitti Tongan pisteellä. Kummallakaan joukkueella ei näytä kuitenkaan olevan
mahdollisuutta loppupeleihin.