Olemme viettäneet lähes viikon verran tällä kauniilla ja rauhallisella saarella ja nauttineet sen antimista. Ihmiset ovat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä ja asiaa tietysti auttaa se, että voimme kommunikoida englannin kielellä.

Paikallinen peruspalkkataso on 5-6 NZ dollaria tunnilta (noin 3,5-4 euroa). Siitä ei vielä mene veroa, mutta sen jälkeen astuu voimaan progressiivinen verotus. Saarelaiset elävät luontaistaloudessa ja tuntuvat hyvinvoivilta. Tyypillisin kulkuneuvo on skootteri. Lastenvaunuja emme ole nähneet, mutta kahdesta vuodesta ylöspäin tenavat istuvat skootterissa äidin paidan liepeistä kiinni pitäen. Yhden näin pitelevän toisella kädellä kiinni ja toisella kallistelevan tuttipullosta maitoa, kun isä viiletti mopollaan.

Mekin vuokrasimme yhdeksi päiväksi skootterin, jolla ajelimme ympäri saarta. Saaren sisäosissa kukkulan rinteillä on paikallisilla isot plantaasit lähinnä kotitarveviljelyä varten. Osa tuotannosta varmaan menee myös pikku hotelleille, joita saarella on eripuolilla. Nämä ovat bungalow-tyyppisiä ratkaisuja ja mitään massaturismia täällä ei ole, mutta matkailuelinkeino on varmaan maatalouden ohella saaren tärkein elinkeino.

Helmikuussa 2010 sykloni pyyhkäisi saaren yli ja sai paljon tuhoa aikaiseksi. Sen jäljet ovat monin paikoin vielä nähtävissä, vaikka isommat sotkut on siivottu. Rakentaminen on sen verran kevyttä, että eiköhän nuo uudet tönöt ole kaikilla pian taas pystyssä. Tuontitavarat, kuten rakennustarvikkeet, ovat jo kuljetuskustannusten takia kalliita, mutta saari on saanut jonkin verran tukea vaurioiden korjaamiseksi.

Saari on erityisen kuuluisa kauniista laguunistaan. Isommat kalat käydään kuitenkin pyytämässä laguunin ulkopuolelta ja kalasta täällä ainakaan ei näytä olevan pulaa.