37:07.58S 75:53.41W

Valentina
Sat 2 Apr 2011 23:41

Ensimmäinen vuorokausi sujui mukavissa tuulissa. Matkasimme sivumyötäisessä kakkosreivillä runsasta seitsemää solmua. Nyt tuulet ovat vähän tyyntyneet ja muuttuneet oikullisemmiksi, mutta ovat edelleen hyvät matkan etenemistä ajatellen.

Näimme jälleen uuden delfiinilajin, mustavalkoisen. Aiemmista mustavalkoisista sen erottaa siitä, että sillä ei ole selkäevää. Ja tämänkin lajin uintityyli on omanlaisensa.

Silloin tällöin olemme nähneet myös valaiden vesisuihkuja. Jos niiden koosta voi jotain päätellä, niin eivät ne ole mitään aivan pieniä vonkaleita. Toivoisin kuitenkin, että uisivat muissa vesissä. Törmäyksellä valaaseen voi olla ikävät seuraukset, esim. peräsinvaurio. Päivisin niitä voi väistää vain jos ne ovat selvästi pinnassa, öisin ei edes silloin. Ei se valaallekaan ole kiva, jos joku tulee häiritsemään yöunia. Ja purjevene ei paljon ääntä pidä.

Yleensä ne eivät ole aggressiivisissa, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Yksi tunnetuimmista tapahtumista sattui juuri eteläisen Tyynenmeren itäosassa. Jostain ärsyyntyneet valaat pistivät perheen purren palasiksi.  Vanhemmat ja lapset selvisivät ihmeen kaupalla ajelehdittuaan kuukausitolkulla pelastuslautassaan ja kumiveneessään. Tästä on kirjoitettu kirjakin.

Joskus sattuu onnettomuuksia ja pahimmissa onnettomuuksissa kukaan ei jää yleensä kertomaan, mitä tapahtui. Siinä ero maantieliikenneonnettomuuksiin, joista jää aina jäljet ja usein silminnäkijöitä. Mutta tunnen oloni ehkä kuitenkin merellä turvallisemmaksi kuin Etelä-Amerikan (tai muidenkaan maiden) maanteille. Mutta aina ennen pidemmän ylityksen alkua vähän kuitenkin jännittää. Sitten, kun on merellä, asiaa ei enää ajattele.