Valdivia 3

Valentina
Tue 29 Mar 2011 16:57

Saavuimme Suomeen ennen Wellamon kuolemaa ja Helinä ehti muutaman päivän istua äitinsä vierellä sairaalassa. Tuntui siltä, että hänkin halusi vielä kerran nähdä tyttärensä ennen lähtöään, vaikka muutoin olikin jo parin vuoden ajan ilmoittanut haluavansa siirtyä pilven reunalle.

Ehdimme vähän tutustua myös Santiagoon, jossa mielestämme siisteys ja järjestys on parempi kuin muissa näkemissämme Etelä-Amerikan suurissa kaupungeissa. Mieleeni jäi mielenosoitus, jossa 20-30 henkeä kantoi sirpillä ja vasaralla kuvioituja punalippuja. Banderolleissa luki ”Imperialistit pois Libyasta”. Hämmästyttävää, kuinka ideologia sokeuttaa ihmisiä. Luulisi, että Chilen vasemmistolaisilla olisi vielä muistissa Pinochetin aika ja ymmärrys siitä, mitä on diktatorinen hallinto. Mutta ehkä ihmisoikeuksilla ja demokratialla ei olekaan niin paljon väliä: riittää, että vallassa on oikean värinen diktaattori tai että on yhteinen vihollinen.

Nyt olemme palanneet kotiin veneellemme ja valmistaudumme kääntämään keulamme kohti Tyynen valtameren saaria. Joitain pikku tarkistuksia on vielä tekemättä ja tuoretavarat bunkraamatta. Ostosten tekoon ei sitten vähään aikaan olekaan mahdollisuutta, koska tällä puolen valtamerta saaria on harvakseltaan ja niilläkään ei ole juuri ole mitään ostettavaa. Pitkinä aamuyön tunteina voi sitten sitloodassa yksikseen miettiä vaikka elämän rajallisuutta.