Olemme
keskittyneet huoltohommiin. Löysimme vihdoin hyvän mekaanikon. Ensimmäisenä
työvaiheena oli eilen kampiakselin tiivisteen vaihto. Tämä on periaatteessa
helppo homma. Mutta vauhtipyörä oli niin hyvin hapettunut kiinni, että vaikka
mekaanikolla oli erikoistyökalu ulosvetämistä varten, niin aikaa kului tunnin
verran. Meidän kokemuksella ja työkaluilla se olisi ollut erittäin vaikea homma.
Nyt tässäkin asiassa on vähän viisaampi.
Olimme
jälleen onnekkaita. Tätä työtä varten jouduimme irrottamaan water makerin
korkeapainepumpun, jota moottori käyttää hihnavetoisesti. Olin suunnitellut
pumpulle pedin 3mm happosesta teräksestä ja ajattelin, että se ainakin kestää.
Mekaanikko huomasi pitkälle edenneen hiushalkeaman. Oli vain ajan kysymys,
milloin peti olisi hajonnut ja pumppu mahdollisesti hihnan vetämänä lähtenyt
konehuoneessa liikkeelle ja aiheuttanut ehkä suurempaakin vahinkoa. Joka
tapauksessa water maker olisi ollut pelistä pois. Nyt kävimme korjaushitsaamassa
pedin ja osaan ruveta tarkkailemaan, kestääkö peti korjattuna vai pitääkö
rakennetta muuttaa.
Seuraavaksi oli vuorossa kaasuvivun juuressa oleva pikku öljyvuoto.
Mekaanikko oli sitä mieltä, että koko yksikkö pitäisi vaihtaa. Jos tätä lähtisi
taas Euroopasta tilailemaan, niin kestäisi taas 2-3 viikoa. Laitoimme vivun
juureen ylimääräisen o-renkaan ensiapuna. Katsotaan nyt auttaako. Onneksi vuoto
on pieni ja kyseessä ei pitäisi olla mikään vakava vika.
Koneen
läpi ajettiin vielä puhdistusaine. Se puhdistaa koneen palojäämistä ja
ajattelin, että siitä olisi apua, jos suolaveden jälkeen mäntiin ja
sylintereihin olisi jäänyt jotain korroosiota. Ei siitä ainakaan haittaa ole.
Hän oli samaa mieltä kuin suomalaiset mekaanikkoni, että puristuspaineiden
tarkastukseen ei ole mitään syytä, jos kone käy normaalisti.
Tässä
touhussa kului eilinen päivä. Mutta olimme saaneet kutsun illalliselle, jonka
naapuriveneemme järjesti meille ja kolmelle muulle purjehduspariskunnalle.
Veneen kippari Felipe on itse rakentanut 40 jalkaisen purtensa. Hän on
juuriltaan baski ja ortopedi, joka on erikoistunut urheiluvammoihin, ja varsin
kuuluisa henkilö Chilessä, koska on toiminut monta vuotta jalkapallomaajoukkueen
lääkärinä. Itse hän on pelannut maajoukkuetasolla rugbya (joka on sekä Chilessä
että Argentiinassa merkittävä urheilulaji).
Felipen vaimo Ana Maria on kotirouvaksi jäänyt biokemisti. Hänen
perhejuurensa ovat Kataloniasta ja hän valmisti isoäidiltään perityllä
reseptillä kahdelletoista hengellä paellan Marinan grillauskatoksessa. Se oli
paras paella, mitä olemme koskaan syöneet.
Mukana
oli myös toisen naapuriveneemme pariskunta. He seilaavat suomessa valmistetulla
35 jalkaisella Nauticatilla, mikä onkin minun mielestäni passeli vene näille
vesille, jossa usein tarvitaan vankkaa rakennetta ja isoa moottoria. Eikä se
mahdollisuus ohjata venettä sisätiloissa pahitteeksi ole.
Tänään
meillä sitten oli vuorossa moottorin 1.000 tunnin huolto. Siihen sisältyi öljyn
vaihto, öljyfiltterin ja polttoainefilttereiden vaihto, impellerin ja
jäähdytysnesteen vaihto, lappoventtiilin putsaus (taitaa kalvo olla
kuoleentunut) yms. Vielä pitäisi mitata välykset, jotka tosin tarkastimme
moottoriongelmiemme yhteydessä, ja vaihtaa vaihteistoöljyt. Sen teemme ehkä
sitten, kun saamme veneen ylös ja paremmin juoksutettua kaiken öljyn ulos
alakautta.
Siinä
se tämä päivä meni ja Helinä ehti pestä pyykkiäkin. Toistaiseksi olemme
”joutuneet” käyttämään pesulapalveluja, mutta tässä marinassa oli pesukone ja
Helinä pääsi lempipuuhaansa.
Tällaista tämä veneily maailmalla hyvin suurelta osin on: veneen
huoltamista ja korjaamista eksoottisissa paikoissa. Kaikkeen tässä elämässä
joutuukin. En ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut moottoreista, mutta
ainakin nämä perushommat on syytä osata tehdä itse, lähtökohtaisesti kun ollaan
sellaisissa paikoissa, joissa apua ei ole saatavilla, jos ongelmia ilmenee.
Ennen toivoin olevani hyvä purjehtija. Nyt toivon olevani
tuhattaituri.
