logo Mearra Nieida
Date: 17 Feb 2016 20:36:07
Title: Mearra Nieida sakkokierroksella

Keskiviikko 17.02.2016
Sijaintimme 00:53.8 S 89:36.8W
 
Heti tahan alkuun pitaa todeta, etta tanaan meilla oli ensimmaista kertaa hiukan harmituksen fiiliksia Mearra Nieidan miehiston keskuudessa. Eika ihan vahan, jos ollaan rehellisia.
Mutta ennen kuin mennaan paivan takaiskuihin, kerrataan hiukan mita tapahtui silloin, kun kaikki meni viela kuin Stromsoossa. Se on merihenkinen sanonta ja tarkoitta sita, etta kaikki sujuu kuin tanssi, siis hyvin.
Kiireisen ja tapahtumarikkaan paivan jalkeen meilla oli onneksi rauhallinen yo merella. Moottorilla edettiin  6 solmun vauhtia jotta saapuisimme Galapagos- saarille mukavasti auringon nousun aikaan. Ja niin siina suunnilleen kavikin. Laskimme ankkurin rauhassa San Cristobalin saaren edustalla sijaitsevan Puerto Baquerizo Moreno kylan edustalle. Aamulla alkoivat hallinnolliset toimenpiteet viranomaisten kanssa.
Ensin saapui ryhma jota johti selvasti paikallisen armeijan pioneeriluutnantti, jonka taytyi olla siviilikoulutukseltaan konediplomi-insinoori. Niin haltioitunut han oli Jukan eilen peseman moottorin puhtaudesta, kauneudesta ja teknisista ykstyiskohdista. Hanen johdollaan ryhma tutki moottorin lisaksi pilssit, veneessa olevat ruuat sun muut asiat.  Tahan ryhmaan kuului myos todennakoisesti laakintavaapelin koulutuksen saanut nainen, koska han oli todella otettu Mearra Nieidan laakelaukusta.”You must be a doctor”, sanoi paikallinen inspehtori kippari Pekalle, kun laakelaukkua kaytiin lapi. Terveisia vaan Hienosen Leenalle. Tama ensimmainen porukka, johon kuului 6 henkea, toi meille myos maahantulokaavakkeet valmiiksi, ja varoittivat etta nama tulee olla huolella taytettyina kun passintarkastajat saapuvat. Eika saa tehda virheita, silla kaavakkeet ovat kalliita, meita muistutettiin.
Yksi tarkea seikka, joka meidan piti tehda veneella etukateen, oli selkeiden kirjallisten ohjeistusten liimaaminen veneen eri kohtiin. Ohjeet muistuttavat meita ymparistokysymyksista.  Meilla on nyt naita ohjeistuslappuja vene vaarallaan, mutta niihin eivat viranomaiset juurikaan kiinnittaneet huomiota.
Seuraavaksi saapui veneen ymparille sukellusyksikko. Kaksi sukeltajaa tutki veneen pohjaa huolella puolisen tuntia. Sitten kaverukset tulivat pinnalle ja me ystavallisesti tarjosimme heille vetta virkistykseksi sukellushomman jalkeen.
Sen jalkeen ei sitten useampaan tuntiin tapahtunutkaan yhtaan mitaan. Odottelimme kovasti sita passintarkastusryhmaa kaikki kaavakkeet valmiiksi taytettyina. Vahan siina jo pitkastyimme ja nalkakin alkoi tulla. Olihan jo lounasaika mennyt. Sitten aika monen tunnin odottelun jalkeen paikalle porhaltaa veneella paikallinen yliviskaali ihan yksin, ilman avustajaporukkaa. Han selittaa tohkeissaan etta “we have a problem here”. Tarkoittaen toki, etta meilla Mearra Nieidalla on ongelma. Ei suinkaan hanella.
Ongelma oli se, etta Mearra Nieidan veneen pohjasta oli loytynyt 7 nakkia. Toki olimme tietoisia siita, etta veneen pohjan pitaa olla puhdas kun saavumme Galapagos- saarille. Saaren ainutlaatuista luontoa ja elaimistoa, aivan oikein, suojellaan kaikilta ulkopuolisilta tuholaisilta. Siksi olimme oikein Panamassa tilanneet sukeltajan putsaamaan pohjan ja han siella Panamassa tyoskenteli pari tuntia veneen pohjan kimpussa. Ja sen jalkeen Las Perlasissa omin toimin viela pohjaa puunasimme puhtaaksi, jotta kaikki olisi varmasti kunnossa. No ei perskule, sielta 7 nakkia loytyi ja niinpa meilla oli ongelma. Nyt teidan lukijoiden taytyy ymmartaa, etta tassa nappaimistossa milla naita blogeja kirjoitetaan, on  kansainvalinen kirjaimisto. Sanoista siis puuttuu aan ja oon pisteet. Veneen pohjasta ei todellakaan loytynyt HK:n nakkeja vaan nakkeja pisteilla a:n paalla. Toivottavasti ymmarsitte.
Sitten tama viskaali poistui Mearra Nieidalta ja sanoi etta saamme aivan tuotapikaa lisaa ohjeita. Kavi ilmi etta paikallinen tuotapikaa on noin 3 tuntia. Siina kello 16 jalkeen veneelle porhalsi noin 8 hengen delegaatio selvittamaan meille tilannetta, oikein kuvien kera, nakeista ja veneen pohjasta.
Lopputulema oli selva. Veneen pohja on pestava. No ei siina viela mitaan, mutta veneen pohjan pesu tulee suorittaa yli 50 merimailin paassa Galapagos-saarten luonnonsuojelualueesta. Merella. Todellisuudessa meille annettu karttapiste missa pesu pitaa suoritta oli 65 merimailin paassa. Ja paikalliset viranomaiset seuraavat tutkasta, etta pesu todella tapahtuu maaratylla alueella. Lopputuloksena se, etta naiset saivat leimat passeihin ja lahtivat taksiveneella korot kopsuen kaupungin yohon. Miehet nostivat Mearra Nieidan ankkurin noin klo 17 ja lahtivat purjehtimaan kohti ennalta maarattya pesupistetta Tyynella valtamerella. Naapuriveneesta kippari Pekka sai lainaksi sukellusvehkeet. Pesupisteeseen on siis matkaa yhteen suuntaa 65 mailia eli noin 10 tuntia, sitten pesu ja toinen mokoma  takaisin San Cristobalin saarelle. Se on vahan niin kuin lahtisi Helsingista Kasnasiin, Turun saaristoon, veneen pohjan pesuun. Etta silleen.
Nyt siis Pekka, Jukka, Micke ja Tero ovat matkalla ulkomerelle poistamaan veneen pohjasta nuo 7 nakkia ja palaamme takaisin arviolta torstaina noin kello 16 aikaan, eli siis juuri sopivasti illallisaikaan. Toivottavasti.
Mearra Nieidalla on kaikki suhteellisen hyvin. Hyvin sikali, etta kaikki ovat terveita ja reippaita, huonosti, no hiukan huonosti kun ajatuksena oli ollut nauttia illalla Galapagos- saarille saapumisen kunniaksi Gin tonicit. Se siirtyi huomisella. Ainakin miesten osalta.
Kuvatekstit: 1) Viranomaisohjeistuskyltti veneessa. 2) Ne seitseman nakkia Mearra Nieidan   pohjassa. Viranomaisten ottama kuva. 3) Kuva viranomaisista Mearra  Nieidan sitloorassa selvittamassa tilannetta.
 
 
Wednesday 2-17 2016
We started off this morning by slowly cruising by the beautiful island of San Cristobal, the easter most island of Galapagos. We passed the incredible Kicker Rock on the way in to Puerto Baquerizo Moreno, the main village on the island. During our last two hours of cruising we saw almost as many animals as during the rest of the trip sea; lions, turtles, searays doing amazing flips, dolphins, and a bunch of birds. We were clearly getting a reminder that we are entering a very special place on planet earth. As explained in a previous report, we were also going to see a very special administrational welcome, and we did. We had more than ten different people board the Mearra Nieida after we moored around 8.30AM, some dressed in different uniforms, others civilian, and also a few divers. After hours of visits and waiting, we finally in the early afternoon were told that we failed the entry requirements, and had to leave Galapagos. we could not believe our eyes or ears... They had found all of seven barnicles, yes, seven, 7, on our keel, and they had to be removed, somewhere outside of the national park of Galapagos. We went from complete disbelief to finally just resending to the fact that it had nothing to do with how well we had prepared for all the regulations and rules, they just had to flunk one or a few of the boats,to send a message that they are serious about their cause. We all fully support their cause, but just feel that we were targets of ultimate nitpicking, but there was no way we were going to talk ourselves out of this, that became clear. So, we all felt like “hell, we signed up for some sailing, let’s just do it”. Tero made a very good suggestion of leaving the ladies behind, and we did get clearance for this, so they are now hopefully enjoying a good dinner, followed by a night in a bed that stays put all night. The male part of the crew are meanwhile heading towards a fictious point 50 miles outside of the park area, having just finished a simple pasta dinner. Well, all the chips never end up on your side of the table... We all agreed that if this is the worst thing that happened to us during this two month journey, we’re in good shape.
We will fill you in on more of the details, once we have detached these seven dangerous creatures from the hull of Mearra Nieida.

JPEG image

JPEG image

JPEG image


Diary Entries