logo Mearra Nieida
Date: 24 Apr 2017 16:04:51
Title: Paradise Lost (and found)

23.4.2017
 
Sijainti 17:03.9N 61:53.1W
 
Mearralle on viikon aikana vähitellen tullut lentämällä Euroopasta eri reiteillä täydennystä; osa Englannin, osa Saksan ja osa Yhdysvaltojen kautta. Muutama matkalaukku teki ylimääräisen visiitin jossain Riikan ja Gatwickin välillä. Yhdysvaltojen kautta matkanneet joutuivat vastailemaan ihmetteleviin kysymyksiin paluulippujen puuttumisesta mutta Antiguan rajaviranomaiset ovat olleet tässä asiassa huomattavan paljon ymmärtäväisempiä kuin yhdysvaltalaiset kollegansa. Pekan ja Jukan lisäksi seuraavaa legiä Bermudalle ovat innokkaina starttaamassa Sakari, Kimmo, Ari, Jari ja Mikko. Sakke on ollut Mearran matkassa aiemminkin Mauritiuksen ja Kapkaupungin välisen pätkän, me muut olemme ensikertalaisia. Tämä osuushan ei kuulu enää varsinaiseen viralliseen WARC -purjehdukseen eli miehistö ei ole orientoitunut kilpailemaan verissä päin paluumatkalla.  Eikä WARC niin kovin vakavahenkinen kilpailu olekaan kuten blogin lukijat ovat varmasti voineet jo todeta. Päivät Karibialla ovat sujuneet mukavasti Brittiläisen imperiumin hoivissa ja italialaisten ravintoloiden herkkujen äärellä. Jostain kumman syystä lähes kaikki alueen ravintoloitsijat ovat siis italialaisia, miehistökin on jo sujuvasti oppinut Italian perusfraasit. Ravintoloitsijat eivät kuitenkaan onneksi edusta italialaisen ravintolakulttuurin fanaattisinta siipeä vaan ruokia saa täällä sekä aikataulujen että juomien suhteen huomattavasti saapasmaata joustavammin. Ja espresso on erinomaista, siitä ei tingitä!
Antigua on sikäli mielenkiintoinen paikka että brittiläinen historia näkyy paitsi melko runsaina brittiveneilijöinä, myös esimerkiksi maan valuutassa Itä-Karibian dollarissa (1 euro on noin 2,5 paikallista dollaria) jossa komeilee Elisabet II:n nuoruuskuva. Liikenne on vasemmanpuoleista mutta yhtään peribrittiläistä krikettiottelua emme ole vielä onnistuneet näkemään Jolly Harbourissa. Eikä kukaan ole suuremmin tuntunut kaipaavan brittiläistä keittiötäkään. Antigua ja Barbuda kuuluu siis Brittiläiseen Kansainyhteisöön ja esimerkiksi amiraali Nelson on asunut ja vaikuttanut täällä. Britit organisoivat ensin espanjalaisten alusten ryöväystä ja sittemmin vähemmän kunniakasta orjakauppaa juuri näiltä seuduilta. Hintatasoltaan saari ei ole Karibian edullisimmasta päästä, ravintolaruoka on lähes kotimaan hinnoissa ja asunnot ovat suomalaisittainkin melko kalliita. Paikalliset asukkaat ja turistit elävät täälläkin monen Karibian saaren tyyliin melko eri todellisuuksissa. Paikallinen väestö on pääsääntöisesti afrikkalaistaustaista ja musiikin puolella raikaa useasti reggae. Turismi on maassa merkittävä elinkeino, maa tuntuu olevan hyvin turvallinen ja ihmiset ovat ystävällisiä. Epäilemättä suurimmaksi haitaksi on koettu erityisesti saniteettitiloissa parveilevat hyttyset mutta me suomalaisethan olemme onneksi tottuneet niiden kanssa elämään. Uutta ja suomalaiselle purjehtijalle eksoottista sen sijaan on se, että iltaisin ja pimeällä on niin lämmintä että ulkona voi istua mukavasti shortseissa ja t-paidassa. Veden ja ilman lämpö ovat noin 28 – 30 astetta eli homo sapiens – nimiselle lajille optimaaliset, suorastaan paratiisimaiset olosuhteet.
Haikein mielin jätämme tämän paratiisin huomenna ja lähdemme kohti uusia seikkailuja hyvästeltyämme italialaiset ravintoloitsijat ja englantilaiset purjehtijat asianmukaisesti sitä ennen. Hyvin levännyt ja ruokittu miehistö lähtee kohti espanjalaisen amiraali Bermudezin mukaan nimettyä Bermudaa ja pahamaineista Bermudan kolmiota. Reitti noudattelee osapuilleen perinteistä pasaatituulten reittiä jota löytöretkeilijät ja orjakauppiaat ovat noudattaneet jo 1400 – luvun lopulta lähtien. Aiempien vuosisatojen purjehtijoista poiketen olemme sikäli onnekkaassa asemassa että voimme tehdä tätä huviksemme ja matka etenee turvallisesti modernien navigointivälineiden ja tuuliennusteiden siivittämänä. Sokeria, rommia, kahvia ja puuvillaa kuljetamme vain omiin tarpeisiin, emme kaupattavaksi. Olemme myös melko varmoja siitä että maapallo on pyöreä eikä meidän tarvitse pelätä että putoamme reunalta ulos. Vaikka eihän sitä koskaan voi tietää... Seuraava pätkä on Bermudalta Azoreille ja viimeinen osuus päättyy Englannin Lymingtoniin suunnitelman mukaisesti joskus kesäkuun alussa. Satamapaikkamme tulevat siis Portugalin Azoreita lukuun ottamatta kuulumaan Brittiläiseen Kansainyhteisöön eli voimmekin varmasti huomenna hyräillä “Rule Britannia” kun starttaamme pohjoiseen ja vähitellen kohti viileämpiä vesiä sekä Eurooppaa. Useiden perinteisten evoluutiobiologien mielestä viileä tai kylmä ilmasto saa ihmisen kamppailemaan ja kehittymään ylivertaiseksi lajinsa edustajaksi mutta täytyy myöntää että kyllä näissäkin olosuhteissa on puolensa.  
 
Mearra Nieidalla kaikki hyvin!

JPEG image


Diary Entries