Pyhimyksien saari

Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Wed 25 Jan 2017 16:03
25.1.2017
sijainti 15:45.1S, 09:18.6W
 
Irrotimme köydet St Helenan Jamestownin lahden poijusta tiistai aamulla. Aamu alkoi aurinkoisena. Masut täynnä kaurapuuroa aloitimme 1916 merimailin matkamme kohti Brasiliaa ja Salvadoria. St Helena oli nautinto, mutta miehistö on valmiina uusiin seikkailuihin. Yksi asia oli kuitenkin jäänyt kokematta: uinti valashaiden kanssa. Niin kisastartti kuin olikin, otimme suunnan kohti saaren lounaiskärkeä, jossa aamulla oli nähty neljän valashain seurue. Turi sai ensimmäisen havainnon epätavallisista roiskeista. Se osoittautui vähintäänkin sadan delfiinin parveksi. Hieno näky sekin. Jatkoimme tähystämistä. Hetken kuluttua Jukka huomasi ihan saaren rannan tuntumassa liikettä. Yksi, kaksi, kolme, ei vaan neljä selkäevää risteili meidän edessämme. Maskit ja snorkkelit naamaan ja miehistö mereen! Mikä majesteettinen kokemus, kun lähes kymmenmetrinen valashai ui kohti iso suu ammollaan, katsoi suoraan silmiin ja hieman väistäen lipui metrin päästä ohi. Taisimme yllättää valashait omalta “aamupuuroltaan” – meillä kaikilla oli hiukset ja vartalot kirjavana mätiä, kun nousimme vedestä Mearran kannelle.
 
St Helena osoittautui monipuolisesti kiinnostavaksi välipysähdykseksi. Saarella on loistava menneisyys tärkeänä englannin laivaston huoltopisteenä ja mahdollisesti uutta loistoa on tiedossa turismin kautta, jos ja kun surullisen kuuluisa lentokenttä saadaan avattua kaupallisille lennoille.  4500 hengen yhteisö elää kuitenkin omaa turvallisen kotikutoista ja maailman valtavirroista irrallaan olevaa elämää. Helenan unelias mutta sydämellinen elämänrytmi on viehättävää. Ihmiset ovat ylpeitä saarestaan, eivätkä he suotta kutsu itseään pyhimyksiksi (saints). Visiitistämme jäi mieleen joukko irrallisia havaintoja:
- Saarella olla pula puutavarasta ja uusia puita piti istuttaa. Päädyttiin eukalyptukseen, koska se kasvaa alle kymmenessä vuodessa sopivaan mittaan. Valinta osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi, koska puulaji vaatii paljon vettä menestyäkseen. Kapteeni Cook oli ollut huomattavasti taitavampi ja kaukoviisaampi raaka-ainehuollossa. Hän istutti suorakasvuisia araukarioita Helenan rinteille purjelaivojen mastouusintoja varten.
- Kaduilla ei kukaan tuijota kännykkään kävellessä ja näpräile puhelinta kaupan tai pankin jonossa. Langaton verkko ja kännykät tulivat saarelle vasta vuosi sitten. Pekan havainnon mukaan tukiasemat sallivat 16 yhtäaikaisen puhelun välittämisen kerrallaan. Sen sijaan ihmiset tekivät jatkuvasti havaintoja toistensa menemisistä ja tulemisista; meidänkin. Saarella asuvan Mikko Pajasenkin löysimme kyselemällä vastaantulevilta ja mies löytyi alle kymmenessä minuutissa.
- Pyhimykset, siis St Helenan asukit ovat varsinainen rotujen sekamelska. Kiinalaista, intialaista, englantilaista, afrikkalaista, buuria ja ehkä jopa pohjalaista geeniä on sekoiteltu vuosien saatossa. Buurisodan vankien joukossa oli nimittäin suomen-ruotsalaisia pohjanmaalta. Hautausmaan muistolaatasta tunnistimme ainakin Isak Eriksonin nimen. Kahta muuta, Johan Johansonia ja Mats Laggnasta emme huomanneet.
- Saaren ruokahuolto on kerran kahdessa viikossa tulevan rahtilaivan varassa. Tuoreita vihanneksia ja hedelmiä tulee myyntiin vain torstaisin, jos tulee. Aamulla on oltava jonossa kuin Stokkan hulluilla päivillä ja otettava porkkanasta ja kaalinpäästä tukeva ote, jos aikoo ne koriinsa saada. Paikalliset naiset neuvoivat ostamaan aina, kun näkee jotain, mitä voisi tarvita ja tuplasti sen kerran tarpeen.
- St Helenalla on uusi lentokenttä, jonne ei voi laskeutua ja satama, johon ei voi rantautua. Saarella on kuitenkin omat setelit ja kolikot, ja omat postimerkit. Luottokorttia ei voi käyttää eikä saarella ole pankkiautomaatteja. Sen sijaan pankeissa on joka aamu pitkät jonot, kun ihmiset nostavat muutaman kymmenen puntaa sen päivän tarpeisiin. Rakenna siinä nyt sitten toimivaa infrastruktuuria turismia varten!
- Saarelaiset kokevat Englannin, Ascension saaren, Falkland saaret ja Kapkaupungin naapureikseen. Niistäkin lähimpään on yli kolmen vuorokauden laivamatka.
- Autokanta oli pääosin 60-luvulta. Lentokenttätöissä vaurastuneilla oli muutama uudempi auto. Pekan iloksi saaren autokannasta oli noin kolmannes Landrovereita, samanlaisia kuin kapteenin menopeli Siuntion lammaspelloilla.
- Ihmiset ovat ylpeitä saarestaan ja turvallisesta ja rauhallisesta elämänrytmistään.
- Tuore tonnikala maksaa 4 euroa kilo!
 
Näiden hajanaisten havaintojen jatkeeksi tulevissa blogeissa syväluotaavia analyysejä saaren floorasta ja faunasta sekä kansantalouden dynamiikasta. Olkaahan kuulolla.
 
Mearra Nieidalla kaikki hyvin!
 
 
 
 
 

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image