logo Mearra Nieida
Date: 11 Sep 2016 15:09:51
Title: Takaa-ajo

11.9.2016
 
Sijaintimme 09:24.1S 117:23.2E
 
Tänään koettiin vihdoin tiukkaa kisailua. Jännitysnäytelmää oli Indonesian rannikolle saapunut todistamaan monimuotoinen yleisö: lukuisia lentokaloja, kaksi fregattilintua ja kunniavieraana arvoisa merikilpikonna. Kilpakaksikkona me jäämiehet kaukaa Pohjolasta ja vihollisen roolissa Guernseyn veroparatiisilaiset, eli Wishanger II.
 
Aamupäivällä olimme vielä altavastaajia. Guernseyn pojilla oli nimittäin yli 11 merimailin etumatka. Heidät havaitsi helpommin tutkalla, kuin paljaalla silmällä. Tuuli oli kuitenkin puolellamme. Noin seitsemän metrin puhuri saattoi spinaakkerilla varustetun kevytrakenteisen Mearran upeaan liitoon. Vastaavasti 35 tonnia painavalle Wishangerille keli oli himpun verran liian kevyt ja syvällä kyntävä alus eteni meitä jopa solmun verran hitaammin. Saavutimme vihollista vauhdilla. Vielä hetki sitten vain valonkajastuksena horisontissa näkynyt Wishanger olikin pian jo niin lähellä, että havaitsimme kiikarilla hikikarpalot ruorimiehen ohimolla.
 
Tunsimme itsemme voittamattomiksi! Mitkään temput eivät enää pelastaisi Wishanger-raukkaa varmalta ohitukselta, tuskin edes peräsimen pumppaus tahi oikeaoppisesti suoritettu ankkurikäännös. Muhahahaha! Takaa-ajomusiikkina luukutimme Pirates of the Caribbean –elokuvien ääniraitaa ja kilpakumppanin moraaliselkäranka katkaistiin lopullisesti jakamalla musiikki heillekin VHF-radion välityksellä. Osa miehistöstämme suunnitteli jo ilkkumatanssin koreografiaa. Tanssin, joka oli määrä esittää Mearran keulakannella, kun Wishangerin genaakkeri lepattaa avuttomasti paskatuulissamme, meidän kiitäessä tuulen puolelta rinnalle ja kovaa ohi.
 
Wishangerin yli 11 merimailin etumatka oli kaventunut 0,2 merimailiin. Kirosanat kantoivat jo veneeltä toiselle ja taisteluhenkemme oli korkeammalla kuin koskaan. Sitten tapahtui jotain selittämätöntä. Tuuli heikkeni ja vauhtimme laski. Navigoijamme seurasi tilannetta tietokoneen ruudulta: etäisyys Wishangeriin 0,2 mailia, sitten 0,21 mailia, 0,22 mailia, 0,25... Kääk, jäimme jälkeen! Spinaakkeri fladrasi ja Jukka riuhtoi kaikkia trimmausköysiä kuin mielitautinen, yrittäen jollain ilveellä saada purjeet vetämään. Vili ruorissa nosti keulaa tuuleen ja takaisin, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Muu miehistö seurasi tilannetta epäuskoisena. Näinkö todella oli, että 11 merimailin takaa-ajomme, tämä uskomaton taistelumme, hyytyi 0,2 mailin kohdalla? Puolen tunnin verran Wishanger jaksoi katsella epätoivoista rämpimistämme kasvattaen koko ajan etumatkaansa. Sitten, kun kumpikaan vene ei liikkunut kevyessä tuulessa muutamaa solmua lujempaa, veroparatiisilaiset kyllästyivät, kytkivät koneen päälle ja katosivat horisonttiin. Guernseyläiset voittivat taistelun, mutta hyvänä kakkosena olimme me.
 
Mearra Nieidalla kaikki hyvin!
 
P.S.
Kello on nyt 23.09. Saimme vielä tämän vuorokauden puolella kovasti haluamamme päänahan. Ville, Taneli ja Osku ovat yövuorossa juuri tykittäneet spinnulla Wishangerin ohi. Wishanger ajaa edelleen koneella. Laittakaahan kotona Finlandia-hymnit soimaan!
 
P.P.S.
Kiitos Suomen kirjeenvaihtajalle kattavasta World Cup –harkkapeliraportista.
 
 
Kuvatekstit:
1. Jukka soittaa soittaa viholliselle takaa-ajomusiikkia.
2. Uimatauko aamulla ennen skabausta.
3. Yhä uimassa.
4. Merikilpikonna.
5. Meiltä löpö lopussa, viimeisillä höyryillä mennään. Lombokille saavuttaessa olisi hyvä olla edes jotain jäljellä. Niinpä Guernseyläiset (joilla 10 kertaa meitä isommat tankit) jättivät meille 20 litran tankin lillumaan sen jälkeen, kun olivat karanneet kisan jälkeen koneella pakoon. Pekka poimii fendariin kiinnitetyn tankin ylös kannelle.
 

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image


Diary Entries