logo Mearra Nieida
Date: 09 Sep 2016 03:35:05
Title: Noituri

8.9.2016
Sijaintimme 11:02.1S 123:00.5E
 
Viime vuorokausi on mennä puksuteltu moottorin voimalla ja makoiltu auringossa kuin löysät liskot. Tuuli on purjehdukseen liian kevyttä ja lämpötila niin uuvuttavan kuuma, ettei edes blogia jakseta kirjoittaa. Tällaisissa olosuhteissa avomeripurjehdus voi olla hieman yksitoikkoista. Päivällisellä pohdimme, mistä kirjoittaa blogiin, kun veneessä ei ole muuta kuin kirjoja luettu. No kirjoitetaan niistä kirjoista tietenkin! Ensin ideana oli kirjoittaa lyhyt kirja-arvostelu. Jaana kehitti ajatusta pidemmälle: “reflektoikaapa lukemanne kirjan tapahtumat tänne veneen ympäristöön”. Loistava ehdotus, Jaana! Reflektoimme nyt taidokkaasti Andrzej Sapkowskin fantasian The Last Wish:
 
Aamulla rantauduimme saareen ryöstämään taikavoimia harjoittavien nunnien luostarin. Valtteri raiskasi nunnan, joka langetti Vilille kirouksen: karhun pää ja käpälät, suuret torahampaat ja pitkä tummanpunainen kieli. Kirouksen mutistuaan nunna päästi suustaan viimeiset sanansa “rakkaus... veri...” ja riisti oman henkensä hiuksiinsa piilottamallaan tikarilla. Huomattuaan kirouksen vaikutukset kehossaan Vili sai raivokohtauksen ja surmasi muun miehistön.
 
Jäätyään veneelle yksin Vili muisti Kirsi-tätinsä kertomat sadut, joissa sammakoksi noiduttu prinssi palautuu ennalleen kauniin tytön suukosta. Voisiko sama konsti tepsiä nyt? Vili maksoi ohikulkevalle kauppaveneelle tuhat kultarahaa saadakseen kauppiaan neitsyttyttären vuodeksi seuralaisekseen. Noh, eiväthän lemmenleikit tietenkään poistaneet kirousta, mutta seura kuitenkin kelpasi hirviölle, joten tulevina vuosina hän osti kauppiailta lukemattomia uusia seuralaisia.
 
Kirous kumoutui vasta, kun Vili sattumalta rakastui pikkutytön valeasun ottaneeseen vampyyriin, ja veneelle vieraaksi eksynyt noituri leikkasi vampyyrin pään irti  hopeisella miekallaan.
 
Sivujuonena nostimme vedestä aamulla pienen tonnikalan. Lisäksi näimme merikäärmeen, lentokaloja ja meressä kelluvan, kolmen öljytynnyrin kokoisen, huolella käärityn paketin. Huumeitako hiljaa lipumassa kohti Australiaa? Emme uskaltaneet varmistaa, koska Australian sotavoimat olivat jo eilen olleet meitä kohtaan epäilevällä tuulella.
 
Kiitokset lukijoille green flash –tietoudesta. Kantamme tosin on, että kyseinen ilmiö on melkoisella varmuudella merimieslegendaa, sillä kuukausien kyyläilyn jälkeen emme ole nähneet mitään välähdykseen viittaavaakaan.
 
 
Mearra Nieidalla kaikki hyvin!

Diary Entries