logo Mearra Nieida
Date: 05 Jun 2016 10:06:03
Title: Ravintolaelämää ja kirkonmenoja

 
5.6.2016
Sijaintimme 18:42.5S 173:59.2W

 

Ylioppilaspäivän aamuna suuntasimme kohti Tapana Islandia, joka sijaitsi kuutisen mailia itään. Kartalla näkyvien AIS-tietojen mukaan, tässä laguunissa olisi muitakin veneitä paikalla. Saavuttuamme tähän suojaisaksi arvioimaamme kohteeseen huomasimme sen todella suosituksi, sillä lahdella killui yhteensä kymmenkunta venettä joko ankkurissa tai mooring-poijuissa. Nopean kumivenetiedustelun jälkeen löysimme etelärannalta ravintolan, josta olimme jo matkan aikana varanneet vhf:llä illaksi paikat kuudelle Mearralaiselle. Alustava päivätutustuminen oli odotuksia herättävä, ravintolaa piti 25 vuotta sitten lahdelle purjeveneellä saapunut espanjalaisnainen (nyt arviolta 55 – 60v) ja ravintolan sisällä käyskenteli itseään koiraksi luuleva sarvipäinen vuohi.

Ennen illallista miespuolinen miehistö jatkoi tutustumistaan Mearran teknisiin yksityiskohtiin, mm ratkomalla vaihteeksi käynnistymättömän Volvon saloja. Monipuolisten pääasiassa sähköteknisten korjaustöiden jälkeen, moottori oli saatu lähes yhtä hyvään kuntoon, kuin se oli ennen korjaustöiden aloittamista. Käyntiin se lopulta saatiin ohittamalla puolenmetrin johdonpätkällä kaikki turha älykkyys sekä ohjaussignaalit ja näin saatiin taas myös sähköntuotanto hyvään vauhtiin. Generaattorihan oli jo edeltävä päivänä täysin mykistynyt.

Illalla siirryttiin sitten aiemmin kuvattuun todella eksoottiseen ravintolaan nauttimaan illallista, joka oli set menu, kuusine tapaksineen ja pääruokapaelloineen. Todella hämärästä olemuksestaan ja pöydän vieressä tuijottavasta vuohesta huolimatta, ruoka oli aivan gourmet tasoa, ja voisi toimia monelle michelin ravintolalle inspiraation lähteenä. Ravintolan henkilökuntavahvuus oli espanjalaisemännän lisäksi kaksi miestä, joista paikallisen näköinen hyväraaminen mies hääri keittiössä ja toinen Väinämöisen ja Robinson Crusoen välimuodolta näyttävä karvanaama tuntui keskittyvän kitaran virittelyyn. Jälkiruokatarjoilun yhteydessä tämä virtuoosi aloittikin musiikkiperformanssinsa, johon lopulta muukin keittiöhenkilökunta yhtyi. Viimeiset pari kappaletta tanssittiin koko ravintolayleisön (siis me ja pari muuta Warc paattia) voimalla. Olipa kokemus.

Vaikka ankkuripaikka oli varsin suojainen kaikilta todennäköisiltä tuulilta, pyyhkäisi yöllä ilkeä squall paikan yli nykäisten ankkurimme irti. Tarkkana ollut Mearran miehistö sai kuitenkin tilanteen nopeasti haltuunsa erityisesti, koska ihmeparantumisen tehnyt Volvon dieseli lähti ensi yrittämällä käyntiin avaimesta kääntämällä.

Pikku vastoinkäymisten motivoimana ja Volvon itsekorjautumisen innoittamana päätimme lähteä sunnuntai aamun kunniaksi kirkkoon. Ensin kumiveneellä viiden minuutin merimatka ja sitten puolentunnin kävely ja saavuimme paikalliseen pikkukylään, josta jo edeltävänä päivänä oli tiedustelupartio löytänyt viitisen eri uskonaloja edustavia kirkkoja. Alustavasti olimme valinneet Free Tonga Churchin, mutta tarkempi tutkimus vei meidät mielenkiintoisemman oloiseen paikkaan. Menot olivat kuin elokuvista, mitään emme toimituksesta ymmärtäneet, mutta kirkkoväen laulu oli mahtavaa ja tunnelma oli asiaan kuuluvan harras. Tunnin menoissa mukana oltuamme päätimme poistua vähin äänin paikalta.

Muutamista edellä mainituista haasteista huolimatta, Mearra Neidalla kaikki hyvin!

 

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image


Diary Entries