Aamu Kapa Islandin laguunissa valkeni
aurinkoisena. Vipinää miehistöön sai 20 metrin päästä Mearraa uinut valas.
Tarkempi lajitunnistus jäi tekemättä, vaikka pari valokuvaakin lopulta tästä
otuksesta onnistuttiin ikuistamaan. Oppaiden mukaan valaskausi näillä seuduilla
on alkamaisillaan ja parhaat valaanpongausajat ovat ehkäpä noin kuukauden
päästä. Tämä yksilö kävi vielä muutamaan otteeseen näyttäytymässä meille, mutta
vähän eteenmällä, ikäänkuin odottaen että poistuisimme hänen lahdeltaan
häiritsemästä.
Tonga on muuten suomalaisille varmaan tullut eniten tutuksi
toisesta niistä lähteistä, johon tämänkin miehistön syvempi sivistys pohjautuu.
Asterixiin perustuu iso osa laajasta historian ja erityisesti latinan kielen
osaamisestamme ja toinen mokoma laveampaa ymmärrystä on kotoisin kulttuurieepos
Aku Ankasa. Varmasti ainakin miehistön ikäviiteryhmään kuuluvat muistavat, että
Tongan kuningas esiintyi tässä Suomen suurilevikkisimmässä
yleisaikakausilehdessä. Mutta miksi ja mitä juonenkäänteitä tähän liittyi, onkin
sitten tämän viikon yleisökysymys. Vastaukset meilitse, ilman Aku Ankan sivujen
skannausta mearra {DOT} nieida {CHANGE TO AT} mailasail {DOT} com.
Palkinnot normaalin ylenpalttiset.
Sarjakuvassa roolimallina esiintynyt korvarenkaalla varustettu
pyylevä musta hallitsija oli vuonna 1965 kruunattu 210 kiloinen maailman
painavin monarkki Taufa’fau Tupou IV. Emme kuitenkaan päässeet enää tähän
kulttuurisuuruuteen tutustumaan, hänkun menehtyi 88 vuoden ikäisenä vuonna 2006.
Syy Aku Ankassa esiintymisen ei varmaankaan ollut tämän nykyään eteläisen
pallonpuoliskon ainoan kuningaskunnan tunnettuus vaan paremminkin se, että
tasapuolisesti kaikille maailman lukijoille Tonga edusti varmasti eksoottisinta
mahdollisista maailman kolkkaa, mitä kuvitella voi.
Jo tullessamme tänne Tongan Vava’ulle pohdimme hartaasti, miten
tutustuminen tähän aavistuksen saariston (mielleyhtymiä tuli jopa Höga
Kusteniin) omaiseen kohteeseen tapahtuu. Olemmeko muutaman päivän aina samassa
paikassa, vai vaihdammeko paikkaa useamminkin jo saman päivän sisällä. Aamiaisen
syötyämme ja valaan pongattuamme päätimme siirtyä muutama maili lounaaseen
Avalau Islandin kupeeseen. Alkaa kuulostaa varmaan vähän toistolta, mutta Avalau
osoittautui aivan mielettömän siistiksi asumattottomaksi &
koskemattomaksi saareksi. Kaikkien meidän hämmästykseksi tältä korallien
ympäröimältä saarelta löytyi lampaita, tai ainakin jotain niitä muistuttavia
elikoita. Toisena ihmetyksen aiheena olivat palmujen latvassa roikkuvat ja
välillä lentoon pyrähtävät ihan riittävän isot, korpin kokoiset
lepakot.
Ilta Avalaulla sujui nuotion ääressä dinneriä syödessä ja todella
kirkasta tähtitaivasta ihmetellessä ja kuvatessa. Aamulla naispuoliset miehistön
jäsenet lähetettiin kumiveneellä beachille chillailemaan ja miespuoliset jäivät
Mearralle fiksailemaan pikku sähkö yms vikoja. Eli Generaattori ei toiminut,
moottorin laturi ei ladannut jne, eli ei mitään, mistä tämä remonttiryhmä ei
selviäisi.
Nopean neuvonpidon jälkeen päätimme lähteä iltapäivällä eteenpäin
ja kohteeksi valikoitui pohjoisen suunnassa neljän mailin päässä sijaitseva
Vaka’eitun laguuni. Kohteen valintaperusteisiin kuului mm. se, että siellä on
kumivene-etäisyydellä ravintola sekä muutoin paikka sijaitsee korallipuiston
äärellä. Ravintola osoittautui kuitenkin melko sulkeutuneeksi, paikka oli kuin
Hitchcockin elokuvasta, jossa kaikki elollinen oli lähtenyt jo hyvän aikaa
sitten paremmille metsästysmaille. Koralleihin tutustumme sitten
huomenna.
Mearra Neidalla kaikki
hyvin!
