Marigot Baystä Bequiaan 13:00.22N 61:14.6 5W
Leeway Turku
Jukka & Anne Laiterä
Wed 4 Mar 2015 02:36
| Rodney Baystä lähdimme puolilta päivin lauantaina 28.2.2015 kohti jo aiemmasta visiitistä tuttua Marigot Baytä. Lyhyen puoleinen matka taitettiin reippaassa 11-12 m/s:n tuulessa pelkällä jennyllä ja parikymmentä minuuttia vaille kaksi oltiikin jo kiinni poijussa Marigotin sisäänajokanavassa aivan varsinaisen sisälahden suulla. Vajaat pari vuorokautta vierähtikin tässä sademetsän ympäröimässä laguunissa. Juhlimme vihdoin Annen synttäreitä syömällä huippuillallisen paikallisessa viidakkoravintolassa, Raiforest Hideaway:ssä. Musta henkilökunta tässä mangorvejuurakkoon veden päälle perustetussa ravitsemusliikkeessä on asiansa osaavaa ja ystävällistä, ruoka aivan erinomaista. Anne sai varsinaisena synttäripäivänään paljon onnitteluja sukulaisiltamme ja ystäviltämme Suomesta. Se tuntui oikein mukavalta, paljon kiitoksia niistä teille kaikille. Aivan erityiset terveiset lähtevät Mummolta Urholle, Lassille ja Pepille. Pepin kortti oli upea ja laulu, Lassin välihuudoilla täydennettynä, kuullosti hienolta. Maanantaina 2.3. varhain, 06:30 paikallista aikaa, irroitettiin köydet poijusta. Kohta nostettiinkin jo iso kakkosreiviin ja avattiin täysi jenny. Kurssi otettiin kohti St Vincentiä ja Grenadiineja. Pitoneille, St. Lucian lounaiskulmaan asti mentiinkin hyvällä forssilla, mutta sitten tuuli tilttasi ja matkaa jatkettiin tunnin verran koneella iso kuitenkin edelleen puussa. Saarten välinen meri ja suurin osa St. Vincentin länsirantaa seilattiin taas reippaassa, välillä loivaksi kryssiksikin taipuvassa slöörissä. St. Vincent on tuliperäinen, vuoristoinen ja todella vehreä saari. Aurinkoa, lämpoä ja vettä piisaa. Saaren pohjoiskärjessä Esteri näyttikin, mistä kana pissii ja toivotti meidät tervetulleeksi kunnon trooppisella sadekuurolla. Saavillisia kaatui niskaan vielä pari lisää St. Vincentin länsirannikkoa etelään purjehdittaessa. Tulivuori ei onneksi ilmoitellut olemassaolostaan, mutta on satamaoppaiden mukaan kyllä aktiivinen. Viimeinen kunnon purkaus on ollut perjantaina huhtikuun 13. päivänä 1979. Alkuiltapäivästä sivuutettiin St. Vincentin Wallilabou ja poikkeamistakin harkittiin hetki. Matka tuntui kuitenkin etenevän niin mukavasti, että päätimme jatkaa yhtä soittoa Bequian Port Elisabethiin, jonne saavuimme delfiiniparvien saattamana kolmisen tuntia myöhemmin. Ankkuri laskettiin Prinsessa Margaretan mukaan nimensä saaneen hiekkarannan edustalle 15:55. Bequiassa on seurailtu paikallista elämänmenoa, joka tuntuu tai ainakin näyttää pitkälti siltä, mitä mielikuvamme karibialaisesta rentoudesta ja myönteisestä elämänasenteesta ovat olleet. Köyhiä ovat ihmiset täälläkin, mutta se ei näytä heitä pahemmin katkeroittaneen tai lannistaneen. Kyläraitilla monet paikallisista tervehtivät ystävällisesti meitä turisteja ja välillä saattaa irrota hymynkin tapainen. Paljon toimintaa tuntuu olevan viritetty matkailijoiden houkutukseksi ja viihdyttämiseksi. Erilaisia ravintoloita, baareja ja kioskeja on Port Elisabethin keskustassa tiheässä, monenmoista kauppaa ja palveluntarjoajaa samaten. Minkäänlaista tyrkyttämisen meinikiä ei kuitenkaan ole. Kaupoissa saa kiertää ja katsella rauhassa ilman ostopainostusta. Lyhyen saarikierroksenkin teimme keskustasta nappaamallamme avolavataksilla. Poikkesimme mm. vanhalla englantilaisten linnoituksella, entisellä kookosplantaasilla sekä merikilpikonnien suojelufarmilla. Merikilpikonnat ovat - kuten lähes kaikkialla muualla - myös täällä uhanalaisia. Syynä on kuulemma laiton (?) pyynti. Farmilla munista tai vastakuoriutuneista poikasista kasvatetaan lähes aikuisia, seitsenvuotiaita kilppareita, jotka sitten vapautetaan mereen. Kun luonnossa yksi tuhannesta poikasesta elää lisääntymiskykyiseksi aikuiseksi asti, niin farmilla kasvatettujen selvitymismahdollisuus on tähän verrattuna kymmenkertainen. Kilpikonnat muuten syövät meduusoja (=jellyfish), joiden määrä on kuulemma merissä viime vuosina kovasti kasvanut ja järkyttää jo ekologista tasapainoa toisaalla. Pari kertaa meduusan polttamaksi tulleina toivommekin kilpparien määrän kasvavan reilusti. Jukka                |