Mekin jatkoimme matkaa, sillä tavoitteenamme oli saapua Rodney Bayhin, St Lucialle vielä päivänvalossa. Kun pilvien peittämä Soufrieren kolmeentuhanteen jalkaan kohova tulivuori oli tvärs, nostettiin jälleen purjeet ja lähdettiin ryskyttämään kohti päämääräämme. Tuuli puhalsi jo 12-13 m/s ja vedimme molempiin trasuihin kaksi reiviä. Vauhti pysyi silti  kahdeksan solmun kipakoissa. Päiväntasaajan virta aloitti sortotoimensa saman tien Vincentin leestä päästyämme, ja nyt mentiinkin sitten jo melko tiukkaa kryssiä. Yläpuolelta lensi allonharjaa yli partaan, ei kuitenkaan haitaksi ja sitlooraan asti. Niinpä hyvällä tuulella saavutettiin St Lucian eteläkärjen turbulenssit kaksikymmentä vaille yksi. Kolme varttia tämän jälkeen jämähdettiin jälleen leehin ja Yanmar pääsi hommiin. Amiraali Rodneyn lahti saavutettiin kuitenkin täydellä genoalla ja iso kakkosreivissä. Tutun hiekkarannan edustalle lekotettiin ankkuri 15:45.

Nykäsellä päräytettiin vielä samana iltapäivänä satamaan hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Tullin avauskettuilusta - toimisto oli kuulemma suljettu jo (?) - homma hoitui lopulta varsin sujuvasti. Marinassa oli kiinnitettynä sankka joukko ARC-2015 veneitä.  Heti kakkoslaiturin päässä yhytimme s/y Mearra Nieidan miehistöineen, Jaanan, Jukan, Ollin ja vanhan hyvän ystävämme Martin (blog.mailasail.com/mearra.nieida). Pekka, kippari, ei valitettavasti ollut paikalla. Mearran sitloorassa istuskelimmekin vaihtamassa purjehduskokemuksia pimeän tuloon asti. Keli oli ollut kovan puoleista ARC 2015:n alussa eikä varusterikoiltakaan oltu täysi vältytty. Ylitys oli kuitenkin kokonaisuutena mennyt hienosti. Hyväntuulisena ja innokkaina tuntui Mearra Nieidan miehistö olevan lähdössä seuraaville legeille. Vene osallistuu World ARC:iin, maailmanympäripurjehdukseen, jonka maali häämöttää vasta vajaan puolentoista vuoden päässä. Aikamoisia merten sankareita siis. Tsemppiä, suotuisia tuulia ja matalaa maininkia matkaan! Seuraavana päivänä, 18.12, tapasimme suomalaisen s/y Adelantenkin miehistöä. Heidänkin Atlannin ylityksensä oli sujunut hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Karin, veneen omistajan ja kipparin, itse rakentaman ketsin sitbrunnissa istuskelikin tyytyväinen joukkue.

Martti ja Olli olivat vuokranneet saaren pohjoiskärjestä huvilan, jossa viettävät joululomaa perheidensä kera. Upea paikka, jossa 18.12. söimme erinoimaisen lounaan Mearran miehistössä tapaamiemme ystäviemme kera. Treffasimme vielä s/y Limonenkin kipparin pienen poikansa kanssa tänään 19.12. aamulla. Ankkuroivat eilen meidän lähellemme ja poikkesivat jollalla moikkaamaan nähtyään Turun Pursiseuran lipun perätangossamme. Hyvin oli hiedänkin ylityksensä sujunut. Olivat aikeissa viettää kolmisen kuukautta Karibialla ja lähdössä parin päivän sisällä St Lucialta kohti pohjoista ja Leewardin saaria.