Eilen tapahtui vesielukkarintamalla: Samuli sai vieheeseen taas jonkin Atlanninhirmun. Se ei veneen perässä pitkään jaksanut roikkua, vaan jyrsi jälleen siiman syötin yläpuolelta poikki. Uistin meni sen tien ja paksuun perukesiimaan jäi komeat hampaanjäljet. Koska veneestä ei löydy ohutta vaijeria, on tänään pleissailtu uutta peruketta neljän millin dynemaköydestä. Uistelu päätettiin kuitenkin jättää vielä tuonnemmaksi odotelemaan hiljaisempia tuulia. Voi olla, että 7+ solmua on liikaa meidän kalavehkeillemme. Eväkkäät, jotka kalmarin kuvan näissä nopeuksissa uivat kiinni, ovat todennäköisesti nekin liian kookkaita. Jos siima ei mene poikki, saamme tuskin otusta kuitenkaan veneeseen. 

Eilen iltapäivällä Juulia havaitsi miekkavalasparven parin kaapelinmitan päässä styyrpuurissa. Seurasimme hetken valaiden uintia pinnassa ja melkoisia hyppyjä, joita ne tekivät ihan vain elämisen riemusta - komeita eläimiä elementissään! Yöllä ja toistamiseen vielä aamulla vierailivat delfiinit veneemme rinnalla.

Merirytmiin olemme asettuneet jo aika hyvin. Vahtia ajetaan tutuissa 4 tunnin ja kahden alkuiltaan sijoitetun puolivahdin jaksoissa. Päivät otetaan rennommin ja uusitksissä sekä ruorissa on se, kenelle sattuu sitloodassa oleilu kulloinkin  sopimaan. Välistä siellä on koko miehistö. Hyvin on systeemi pyörinyt. Akkuja on latailtu generaattorilla kerran n. 15 tunnissa, hydrogenuun kun meni luottamus Las Palmasin ja Mindelon välisellä legillä. Kiinnitys on nyt kyllä korjattu asentamalla sarantappien tilalle 8 mm:n pultit, mutta laitteen kokeilun ajattelimme jättää nykyistä pienempään allokkoon.

Mummolta ja Ukilta erityissuperatlanninterveisiä Lassille, Urholle ja Pepille sekä Lotalle (jos Mikko ja Veera vaikka sattuisivat blogia lukemaan). Parhain Atlanninterveisin meiltä myös teille kaikille muille 

Jukka

katso myös Samulin ja Juulian blogi  tuulivie.blogspot.com